Kesäteatteria

Kesätteatteriesityksiä kesäkaudella 2014
Kalenteritytöt

Puhelinluettelo

Alastarolla

Tunnelmaa keväisessä myöhäisillassa Alastarolla

 
Myllylähteellä 2.6. 2014



Kankaanjärvellä 2.6. 2014

Lanzarotella 2014

Perjantai 28.3.

Tavanomainen lähtö aamyöstä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Moottoritie veti hyvin vaikka satasen rajoitukset oli vielä vaihtamatta. Päiväkin kerkisi valjeta. Auringon noustessa näimme halo-ilmiön. Olikohan syynä runsas tiepöly. Sateita kaivattaisiin kipeästi huuhtomaan pölyä teiltä ja kaduilta. Auto jätettiin Lentoparkkiin. Kone lähti ajallaan. Perille päästiin runsaasti etuajassa. Samoin kuin viime kerrallakin laukkujen saanti takkusi, joten suotuisten tuulten lahjalla saimme pitkän seisoskelun laukkukarusellilla.

Hotelli osittautui odotuksia paremmaksi, ehkä sen takia, että saimme upean merinäköalan. Toivottavasti voimakkaat tuulet laantuvat, niin että saamme kahden viikon oleskeluumme myös auringonottoon kelpaavaa säätä.

Kännykän käsityksen mukaan

I am Here: Hotelli Lanzarote Village
Calle Yugoslavia, 23
35510 Tías
Las Palmas
http://maps.google.com/maps?q=28.925469,-13.640096

Ensimmäinen päivällinen hotellin ravintolassa lupaili paljon hyvää jatkossakin.. Yön ajan keräilemme voimia seuraavalle päivälle. Buenas notches.

Lauantai 29.3.

Hyvin nukuttu yö oli pyyhkäissyt pois eilisen pitkän matkan rasitukset. Aamu on hiljainen ja natriumvalojen tähdittämä Los Pocillos:in ranta kaunis. Saa nähdä näyttääkö tuuli eilisen tapaan voimiansa. Yötuuli on kuivannut eilisen myöhäisillan rankan sadekuuron jäljet parvekkeeltamme. Kello olisi Suomessa nyt melkein yhdeksän. Taivas on melkein pilvetön ja meri harmaaseen vivahtavan sininen. Liikenteen ääniä ei vielä kuulu, sepelkyyhky kyllä soittelee.

Aamiaisen jälkeen lähdimme heti rantakävelulle. Reitti ja kohde olivat selvät, pitkin rantaa hotellille Lanzarote Sol ja takaisin. Matkaa kertyi 5-6 kilometriä. Rusketuksen kerääminen oli alkanut. Rouva jatkoi rusketuksen kerräämistä vielä altaalla. Seuraava huipputapahtuma tulee olemaan lounas hotellin ravintolassa. Rusketuksen keräämistä jatkettiin myös iltapäivällä ja päivällisellä oli nähtävissä punanaamainen herrahenkilö. Illan kruunasi Iris Coffee parvekkeella nautitttuna.

Sunnuntai 30.3.

Ylöttömästä kuntoilusta (eilinen rantakävely) johtunut kaikkien lihasten ja nivelten ilmoittelu olemassaolostaan oli aamulla hävinnyt ja aamiaiselle lähdettiin vetreinä. Tänään pitää varmaankin noudatta kohtuutta auringonotossa, otetaan vain se mikä luonnostaan on tarjolla. Läheisellä kävelijöden ja pyöräilijöden rantatiellä olivat edellisellä matkalla löydetyt kuntoilulaitteet paikoillaan ja huollettuina. Arvelimme, että voisimme ehkä hyödyntää niitä, kevyeen ja nonprofesionaaliseen turistityyliin.

Maanantai 31.3.

Aamu valkeni aurinkoisen päivän lupauksin. Lähdimme heti aamiaisen jälkeen rantakävelylle. Kokeilimme muutamia kävelytien kuntolaitteita. Totesimme, että enemmän pitäisi harrastaa, paljon enemmän. Ratakävely sujui leppoisasti. Merituuli tuntui aika viileältä, mutta toisaalta aurinko lähetti lämpöä pilvettömältä taivaalta. Kävelyn kääntöpiste oli melkein Arecifen kentän lähestymisvaloilla. Kännykän Endomondon mukaan matkaa kertyi noin 6.5 kilometriä. Rusketusta kertyi niin, että melkein hirvitti.

Kirjoittelin skriptin timelapsevideota varten. Pikku Acer varustettuna Debian käyttiksellä on kätevä siihen toimeen. Koneeseen integroitu kamera kelpaa hyvin kuvien ottamiseen videota varten. Videon koostamista varten jouduin lataamaan ja asentamamaan pari ohjelmaa lisää, ohjelmat fswebcam ja mencoder. Hotellin maksullinen wifi on ihan hyvä. Ostinkin lisää käyttöaikaa viikoksi. Näin meillä on käytettävissämme myös television tarjonta. Ohjelma Booxtv tallentaa suosikkiohjelmat, joita katselemme, kun siltä tuntuu. Myös lehtiä pääsemme lukemaan netistä. Kosketusnäyttöinen pikku Lenovo on rouvan käytössä. Edistys tietotekniikan käyttömahdollisuuksia ajatellen on muutamien viime vuosien aikana ollut hämmästyttävää. Verkkoviestintä on tullut osaksi turistin matkakokemuksia, pikku mukavuuslisäksi. Olen kyllä ajatellut ostaa myös jonkin espanjakielisen päivälehden ihan mielenkiinnosta sanomalehtiespanjaa kohtaan.

Illan vietimme parvekkeella virvokkeita maistellen, merta katsellen ja olemalla osallisena hämärän tihentymisessä.

Tiistai 1.4.

Aamiaisen jälkeen teimme rantakävelyn. Tällä kertaa tuuli oli aika voimakas ja alensi lämpötilaa tuntuvasti. Reitti oli mennessä rantaa pitkin ja ja paluumatkalla kävelytietä. Matkaa kertyi vähän yli viisi kilometriä. Paluumatkalla katselimme syrjäsilmällä turistikauppojen esillepanoja. Valikoimat olivat liikkeittäin saman oloiset. Kauppiaat olivat vainullaan yrittäneet päätellä mikä kelpaisi. Mitään erikoisia löytöjä ei näistä kaupoista käsittääksemme voi tehdä – ehkä jotain pientä matkamuistoiksi. Otin yhdeltä kauppiaalta mukaani esitteen retkistä saarella.

Kylppärin oven saranat olivat päässeet kuivumaan. ”Olan” avulla saimme korjausmiehen vain pienen odottelun jälkeen. Hän voiteli saranat ja narina loppui. Kävimme oppaan vastaanotolla. Kehuimme huoneen ja hotellin. Saimme muutaman vastauksen kysymyksiimme mm. retkistä. Tuuli pysyi navakkana ja iltapäivän auringonotto jäi vähempään. Runsaasta illallispöydästä pyydystimme muutaman löydön.

Keskiviikko 2.4.

Tämäkin päivä on tuulinen. Pitää varoa, ettemme vilustu yltiöpäisen auringonoton takia. Aamiainen nautittiin lämpimästi varustautuneina. Eihän noin 18 asteen päivälämpötila nyt kylmää tarkoita, mutta tuulen kanssa tuntuu kovin vilpoiselta. Kyllä tähänkin päivään muutama kerta auringossa oloa sopi, rouvalla vähän enemmän. Allasalueen pöydässä istuminen on myös mielenkiintoista. Arvuuttelin itsekseni puheensornasta ympärillä, mitä olisivat kummalliselta sakasalta kuulostavat kielet. Hyvinä ehdokkaina pidin hollantia, flaamia, itävaltaa ja sveitsin saksaa. Kun emme kokeneet täsmätiedon saamista elintärkeäksi, asia jäi mietintään ja odottelemaan jatkoselvittelyä.

Testasimme paikallisen kuuman koiran. Oli yhtä mitätön kuin suomalainenkin, taidamme tässä asiassa fanittaa Tivolista ostettua tanskalaista. Lounaan otimme kevyesti. Paistettu kala oli erinomaista. Lounaan jälkeen rouva ahkeroi jälleen auringonoton merkeissä. Minä oleskelin enenmmän sisätiloissa ja raplasin pikkuläppäriä. Latasin ja asensin erinomaisen kuvaohjelman nimeltä Mirage. Kävin myös ”kotona”. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Torstai 3.4.

Tuuli oli hiukan laantunut. Rantakävelyllä tarkenimme paremmin. Varasin vuokra-auton käyttöömme. Homma hoitui tekstiviesteillä oppaalle. ”Keskustelu” kävi näin:

• Klo 10:21 Hei. Haluamme vuokrata pienen auton pe ja la 3.-4.4. Hannu Haapasaari Lanzarote Village 1265
• Klo 10:28 Huomenta Hannu. Olen varannut teille B-luokan auton kahdeksi pv:ksi perjantaista alkaen. Hinta 106e ja haku hotellin vastaanotosta klo: 10:00. Mukavaa päivää! T: Julia/Finnmatkat
• Klo 10:30 Ok.

Hyvää palvelua ja vaivatonta - hyvä. Vaihtoehtona olisi ollut suuntaansa parin kolmen kilometrin kävely jommalle kummalle Finnmatkojen toimistolle tai oppaan vastaanottoajan odottelu hotellilla. Olemme kyllä käyttäneet myös hotellilla olevaa vuokrauspistettä, mutta tällä kertaa näin.

Täysaurinko ja pilvet vaihtelivat, kun oleskelimme altaalla. Rouva nautti auringosta ja minä harjoittelin lounasta varten hotellin hampurilaisella, joka olikin runsas mutta hyvä. Ei taida Mäkkäri pärjätä. Rouva palasi altaalta, kun meinasi sataa. Ei satanut. Hän jatkoi auringonottoa parvekkeellamme, jossa lämpömittari näytti 34.5 astetta – auringossa tietenkin.

Myöhemmin on ohjelmassamme Eduskunnan kyselytunti Booxtv:n tallenteena.

Perjantai 4.4.

Auton vuokraus sujui joustavasti. Saimme Fiat Pandan. Ruokalasta noudettu picnic-paketti ja reppu kyytiin ja matkaan. Aluksi kohteenamme oli Playa Blanca. Ajoimme kohti Yaizaa ja käänsimme reitin Femesin laaksoon. Matkalla oli kohta, johon pysädyimme kuvaamaan näkymää Playa Blancaan. Ajoimme tuttua reittiä kylän laitamille ja parkkeerasimme vuoren rinteelle. Kiipesimme pientä polkua Montaña Rojan kraaterin reunalle. Päätimme kiertää kraaterin ja samalla katsella oliko edellisen noin seitsemän vuoden takaisen retkemme pikku kivistä muotoiltu U&M vielä näkyvissä. Ei ollut. Uutta emme tehneet, ehkäpä joskus seuraavalla kerralla. Näkymät olivat upeat, mutta tuuli tuntui huipulla. Olin kiipeämisen aluksi käynnistänyt Sportstrackerin. Palattuamme autolle oli kilometrejä kiipeämisistä ja kraaterin kiertämisestä kertynyt vähän yli kolme. Kun aikaa kului noin kaksi tuntia, oli keskimääräinen kulkunopeutemme 1.5 km/h. Varmaankin suorituksen merkittävyyttä arvioitaessa jonkinlainen ikähyvityksen huomioonottaminen on paikallaan. Vuorelle kiipeämisestä jäi paitsi hyvä ja nostalginen mieli myös paljon kuvia kotiin vietäviksi.

Matkamme jatkui pitkin tyrskyistä Los Hervideros laavarannikkoa. Pysähdyimme yhdessä kohdassa kuvaamaan. El Golfossa (amfiteatterimuosdostuma aivan meren äärellä vuoden 1730 tulivuorenpurkausten jäljiltä) kiipesimme vähän matkaa rinteen polkua kuvaamaan muodostuman pohjalla olevaa vihreää järveä.

Matka jatkui Timanfayan kansallispuiston läpi (Parque Nacional de Timanfaya). Alueella tapahtui hurjia tulivuorenpurkauksia kuuden vuoden ajan vuosina 1730-1736, ja myöhemmin yhdeksännellätoista vuosisadalla, lähinnä vuonna 1824. "El día 1 de septiembre 1730, entre las nueve y las diez de la noche, la tierra se abrió en Timanfaya, a dos leguas de Yaiza… y una enorme montaña se levantó del seno de la tierra". "1. syyskuuta 1730, yhdeksän ja kymmenen välillä illalla, maa avautui Timanfaya:lla kaksi peninkulmaa Yaiza:sta ... ja valtava vuori nousi maan povesta". (Vrt. runoilija, kirjailija ja kirvesmies Lauri Viidan runo ”Luominen”). Emme poikenneet turistikohde El Diablo:ssa vaan jatkoimme matkaa tiellä laavakenttien läpi Mancha Blancan kylään. Sitten matka jatkui etelään La Gerian alueen nurkkauksen läpi. La Gerian laakso, on julistettu "suojelualueeksi" ja on Lanzaroten tärkein viinialue. Asomadan ja Macherin läpi ajettuamme tulimme taas Puerto del Carmeniin ja hotellille. Etelän saarikierroksemme oli päättynyt. Saimme mielenkiintoisia vaikutteita ja upeita kokemuksia. Jotkut kiipeilyyn tottumattomat lihakset ilmoitellevat olemassaolostaan jonkin aikaa.

Lauantai 5.4.

Pohjoisen kierros. Suuntasimme hotellilta Tias:in kautta San Bartolomeen ja sieltä kohti Tahichea. Olimme ensimmäisessä tavoitteessamme César Mnrque:n talolla (käyntikohdetta ylläpitää Fundacion César Manrique) hiukan ennen kohteen avaamista, kello kymmentä. Olemme käyneet siellä monta kertaa ja aina kohde tuntuu yhtä mielenkiintoiselta. Tuliperäisen saaren ilme tulee korostetusti esille César Manriquen (1919 -1992) maalauksissa. Taiteensa lisäksi César Manrique:n

vaikutus ja käden jälki näkyy myös saaren maisema-arkkitehtuurissa ja monien turistien käyntikohteiden ilmeessä, muuallakin kuin Lanzarotella. Otimme runsaasti kuvia, tällä kertaa enimmin miljööstä. Pysyvässä maalausten näyttelyssä on myös muiden taiteilijoiden töitä. Esillä olleista maalauksista pääsi muistokortille vain yksi, Joan Miró i Ferràn maalaus ja Manriquen kaksi keramiikkaryhmää. Viihdyimme kohteessa hyvän tovin ja kaupasta ostimme pari t-paitaa sekä jotain pientä.

Matka jatkui Tahichen kautta tietä Lz-1 Jameos del Aquaan. Kohde on Manriquen toimesta rakennettu suureen laavakuplaan. Siellä on virvokkeiden myyntipisteiden lisäksi yhdessä kuplassa järvi, jossa turisteja kiinnostavat pienet sokeat albiinoravut. On myös aika suuri konsertti- ja teatteritila ja avoimen taivaan alla hienosti muotoiltu tekojärvi sekä maan pinnan tasolla näyttely- ja museotila. Joimme teet ja istuimme pöydässä pitkään luolan näkymiä katsellen. Filmiä paloi jälleen runsaasti. Kerrassaan hieno käyntikohde.

Kolmas kohteemme oli Mirador del Rio. Edelleen Lz-1:tä ajelimme ensin Orzolaan. Se on pieni kylä, josta lähtevät lautat Graciosan saarelle. Muutama kilometri ennen kylää on ranta-alueita joilla on lumivalkoista hiekkaa. Emme tällä kertaa pysähtyneet, ihailimme vain. Ajoimme läpi kylän ahtaat kujat ja jatkoimme kohteeseemme. Kohde on tyylikäs ja näkymät La Graciosalle sen suurista ikkunoista ja terasseilta ovat vaikuttavat. Koska olimme jo juoneet teet, tyydyimme kuvaamaan La Graciosaa kohteen ulkopuolelta. Samalla otimme muutaman kuvan tutunomaisista, mutta kuitenkin vieraanoloisista kukista tien vierellä.

Paluumatka oli alkuosaltaan kapeaa mutkaista serpentiinitietä, jossa myös korkeuserot olivat melkoiset. Harian laakso mainitaan matkaoppaissa 1000 palmun laaksona. Olimme jollain aikaisemmalla retkellämme pyyhkäisseet ohi pysähtymättä samaalla epäillen, että tokkopa palmuja sentään tuhatta olisi. Nyt korkealta vuorelta otetut ja autosta vauhdissa napatut kuvat vakuuttavat meille, että kyllä nimitys on oikeutettu. Matka jatkui Puerto del Carmeniin suunnistusvirheittä. Aikaisemminkin olen todennut, että ajelu Lanzarotella on leppoisaa ja mukavaa. Kotiseutumme laakeisiin näkymiin tottunut silmä lepää tässä tulivuorten merkitsemässä, lopulta kuitenkin avarassa maisemassa.

Sunnuntai 6.4.

Päivä vietettiin pääasiassa hotellilla. Aamiaisella oli myös cava-tarjoilu. Rouva valitsi auringonottopaikaksi paikallisen pätsin. Tulosta tuli siellä ja erityisesti rantakävelyllä. Päivä oli täysaurinkoinen. Vielä illallisella auringon hehku tuntui iholla. Aamulla peilistä katseli vastaan hiukan murjaanin oloinen herrahenkilö ja rouva erottui eritysen hyvin lakanoiden väristä.

Olimme lainanneet pari kirjaa hotellin valikoimansta. Luin maailman myydyimmän kirjailijan Agahta Christien (os. Miller 1890-1976) pokkarin ”Seitti”. Kirjan ensimmäinen painos on vasta vuonna 2001 suomennettu, alkuperäisteos oli näytelmä vuodelta 1954, ”Spider's web”. Televisioon sovitettuna Agathan tuotantoa on nähty mm. hahmon Hercule Poirot muodossa. Otin illalla mukaan huoneeseen brandyn, rouva oli vesilinjalla.

Maanantai 7.4.

Aamutaivas lupasi aurinkoista ja lämmintä päivää. Aamiaisen jälkeen lähdimme taas rantaan. Aamupäivän puolella melko heikko tuuli tuntui vähän viileältä, mutta ilma lämpeni vähitellen ja kävelymme loppupuolella hiekka tuntui jo kuumalta jalkapohjissa. Kilometrejä kertyi tällä kerralla noin viisi. Kevyestä liikunnasta tuli virkeä mieli. Lounaan jälkeen auringonotto jatkui allasalueella. Yritin käyttää tablettia. Se on kirkkaassa valossa ongelmallista. Vaikka ruudun kirkkaus on maksimissaan on luettavuus hyvä vain varjossa. Vaikka auringossa on hyvinkin lämmintä, tuntuu kevätilma varjossa viileältä. Rusketuksemme tietenkin parani tänäänkin. Olemme jo saaneet entisaikojen rahvaan ihonvärin. Illalla istuimme parvekkeella ja katselimme maisemaa hämärän vähitellen tihetessä. Kuu oli tänä iltana epämukavan korkealla, melkein zenitissä. Nautimme kovasti illasta parvekkeella.

Tiistai 8.4. 75-vuotis syntymäpäivä

Tänään alkaa elämäni neljäs kvartaali. Olisi varmaan liioittelua toivoa, että joskus voisin kirjoittaa myös viidennestä. Olisiko edes loogista. Harjoittelin jo eilen testaamalla illallisella Manrique-aiheista t-paitaa. Toimii varmaan tänäänkin.

Tein eilen illalla ja tänä aamuna päivitykset Lantulan kyläyhdistyksen kotisivuille. Kesäinen ilme tulee varmaankin vähitellen myös Suomen luontoon. Sain rouvalta kauniin synttärikortin ja Suomesta onnitteluja tekstiviesteinä. Kiitokset kaikille ja eritysesti Tuulalle pitkästä yhteisestä taipaleesta. Rantakävelyn aikana hotellin henkilökunta oli toimittanut huoneeseen Brut-pullon ja nätin kortin tekstillä ”Happy birthday from the entire team of hotel Lanzarote Village”. Many thanks for remembering - Muchas gracias por recordar.

Synttäriarvat raaputettiin asiaankuuluvan jännityksen väreillessä ilmassa. Tapparan arpa säilytetään muistona.


Loput matkapäivät

Matkapäiväkirja sulkeutuu tällä erää. Matkamme yksityiskohdat palautuvat kohtalaisen matkakuvien määrän avustamina. Täkeintä ovat henkilökohtaiset kokemukset, jotka elävät muistoina, enemmän tai vähemmän kullattuina. Ajan myötä aina enemmän. Rusketukset vaalenevat aikanaan, muistot kestävät pidempään. Suljemme päiväkirjan hyvillä mielin.

"Rakastamansa asiat lapsi säilyttää sydämessään aina vanhuuteen saakka. Kauneinta elämässämme on se, että sielumme jäävät leijailemaan paikkojen ylle, missä kerran iloitsimme."
Kahlil Gibran (1883 - 1931, libanonilainen kirjailija, runoilija ja taiteilija)


Adios i hasta luego
Puerto del Carmen, Lanzarote
Tuula ja Hannu Haapasaari

Muistot ja mielen maisemat

Muistot ja mielen maisemat 

  

Loimaan yhteiskoulun kasvatti, kirjailija Tuula-Liina Varis kertoi Loimaan Heimolinnassa elämästään, kirjoittamisesta ja omasta kirjailijan työstään. Osallistuin rouvan kanssa tilaisuuteen suurin odotuksin. Emme pettyneet. Oli upea kokemus palata ajatuksissamme kouluaikojen kauppalaan ja muistoihin. Kuva Heimolinnan tyhjästä näyttämöstä ei ole meille pelkkä kuva. Se on myös kuva koulumme juhlien näyttämöstä kuuden vuosikymmenen takaa. Aika on hämärtänyt muistikuvia koko koulun kokoontumisesta katsomaan yhdessä oppilaiden esittämiä Topeliuksen näytelmiä Adalmiinan helmi, Prinsessa Ruusunen tai Lintu sininen tai elokuvia Quo vadis ja Erämaa elää - hämärtänyt, mutta ei hävittänyt.

Kun kuljemme kouluvuosiemme kauppalassa, muistamme kaiken vuosikymmenien aikana kertyneen uuden takaa myös sen menneen, näin myös tuossa kuvassa. Kuvassa on mukana, kuten amerikkalainen valokuvaaja Ansel Adams (1902-1984) toteaa, tuo aika, lukemamme kirjat, kuuntelemamme musiikki, rakastamamme ihmiset. Kuva ja mielikuva yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla. Heimolinnan tyhjä näyttämö ei ole meille tyhjä. Kun tyhjälle tuolille istuu illan vierailija, loimaan likka, salintäyteinen yleisö virittyy kukin omalla yksilöllisellä tavallaan kokemaan osallisuuttaan muistojen kerroksiin. 

Kirjailijan tuottamasta on epäoleellista pohtia, ovatko kuvatut tapahtumat ja henkilöt tosia vai kuvitteellisa. Ei myöskään se ole tärkeää, ovatko henkilöt oikein kuvatut tai edes olleet olemassa. Kuvaus on totta kirjailiajalle - ja lukijalle siinä ja sillä hetkellä. Muistelussa ei ole tärkeää se, kuinka tarkkoja tai tosia muistot ovat. Ne ovat tosia ja oikeita muistelijalle, hänen ominaan. Onnellisilla hetkillä, traumaattisilla muistoilla, tavallisella arjella, kaikella on merkityksensä ja tarkoituksensa. Kerronnan henkilöt nousevat esiin muistojen taustasta, lukija ja kuulija uppoaa sinne. Ne ovat mielen maisemaa. Hyvä kerronta antaa lukijalle mahdollisuuden avaraan kokemukseen, kullekin omaansa.

Päätän illan tuntemusten muistelun kirjailijan esiin houkuttelemaan 50-luvun koulunuorison "kaviouraan": Heimolinna, Saviseudun baari, Kino, ja lisään siihen vielä omanani muistuman pesäpallokentälle jäädytetystä luistinradasta pukukoppeineen sekä jokijään lohkareilla päällystetyn pitkän liukumäen.

Tuolloisen koulupojan terveisin 6.2.2014
Hannu Haapasaari