Matkalla Kööpenhaminassa
Saimme joululahjaksi lennot Kööpenhaminaan. Annoimme toisillemme lahjaksi kolme hotelliyötä. Tanskasta ja Kööpenhaminasta meillä on paljon nostalgisia muistoja. Matkasta tulisi miellyttävä. Säätiedotuksetkin lupasivat ajankohtaan nähden kohtuullisia matkapäiviä.
Perjantai 13.12.
Pakkaukset olivat valmiina ja tavallinen arkiaamupala nautittiin kotona. Vähän kello seitsemän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Suomen ykköskenttää. Aamu oli tuulinen, melkein myrskyinen, mutta matka kentälle sujui mukavasti. Myös lento oli ongelmaton ja saavuimme hiukan etuajassa Kastrupiin. Junalla pääsimme mukavasti päärautatieasemalle. Kävelimme ehkä puoli kilometriä ja siinä hotelli Fox sitten oli. Hotelli oli yllätys, vaikka jo nettikuvien perusteella oli itämässä ollut ajatus, että mihinkähän tuli ryhdyttyä. Huoneemme on kovin pieni ja kalustus niukka. Puuttuu yhtä sun toista, mihin olemme yleensä mukavissa etelän hotelleissa tottuneet. Huone oli erittäin siisti ja viihtyisyyttä paransivat japanilaistyyliset seinäpiirrokset. Yritimme reseptionissa pyytää huoneeseemme yhtä lisätuolia, jotta molemmilla olisi istuinpaikka. Iloisesti hymyilevä ja palvelualtis rouva totesi, ettei heillä ole ylimääräisiä tuoleja ja ehdotti, että tekisin kirjoitustöitäni alakerran aulassa, jossa heillä on tuoleja. Kirjoittelen tätä nyt huoneemme ainoalla jakkaralla istuen. Rouva seuraa televisiosta tanskaksi tekstitettyä viideohjelmaa. Toivon, että työskentelyolojen puutteellisuus korvatuu antaumuksella kirjoitetun tekstin laadukkuudella. Ainakin tähän tekstiin tallentuu eksoottinen hotellikokemus. Kaupunki tuntuu mukavan tutulta ja varmaankin kadut ja mielenkiinnon kohteet asettuvat vähitellen oikeille paikoilleen myös matkalaisten korvien välissä.
Tämän ensimmäisen päivämme ohjelmaan ei taida mahtua muuta kuin käynti Strögetilla, kaupungin kuuluisimmalla turistikadulla.
Yö oli rauhaton. Jossain huoneessa möykättiin. Hiljaisuus tuli kello 6:30. Swisscomin wifipalvelu taitaa toimia vain paperilla. Soneran pakettiliittymä toimii odotusten mukaan. Sen turvin kävin aamuvarhaisella hiukan kotitöissä.
Lauantai 14.12.
Hotellin puutteiden ja yömelun takia harkitsemme hotellin vaihtamista. Aamiaistarjoilu odottaa aulatiloissa. Katsomme seuraavaksi, mitä on. Suunnitelmissa on tänään kaupungin keskustan katselua, erityisesti Strögetin. Tivoli on varmaankin ohjelmassa. Sään pitäisi olla edelleen kohtuullinen.
Päätimme kuitenkin pysyä tämän hotellin asiakkaina. Tälle päivälle tulikin aika hyvin kävelyä. Aamulla jo ennen kymmentä katselimme Strögetin (Östergade) näkymiä. Vanhat tyylikkäät kaupunkitalot olivat hienoa katseltavaa. Pieni joulutori Kongens Nytorvilla kierrettiin. Se oli viehättävä. Ostoksia teimme ostoskadun liikkeistä, lastenlapsille jotain pientä ja herrahenkilölle sukat Illumista. Teimme Strögetille kaksikin reissua. Illumin yhteydessä olevasta Holm's Bagerista ostimme lämmitetyt pitsanpalat. Lounas nautittiin ulkona kadun kulkijoita katsellen. Jäin lopettelemaan kahvimukillistani. Rouva päätti käydä katselemassa vähän parempaa laukkua luksusliikkeestä nimeltä Louis Vuitton. Hän tuli hetken päästä takaisin ehkä hiukan turhautuneena. Ovella oli ollut jonoa ja sisään päästettiin kerrallaan vain rajoitettu määrä asiakkaita. Yritimme hetken päästä uudestaan ja pääsimme sisään. Laukku jäi vielä hakuseen. Huomasimme, että toiseenkin liikkeeseen jonotettin. Kauppaketjulla Söstrene Grene on yhteensä 25 liikettä Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa. Tämä liike on yksi niistä. Kun juuri sillä hetkellä kerberos päästi asiakkaita sisään, menimme lauman mukana. Jos sinulla on taipumusta klaustrofobiaan, en suosittele. Liikkeen tavaravalikoima oli jotenkin entisen Tiimarin tapaista. Valikoimaa oli runsaasti ja tavaraa poskettomasti, kahden kerroksen verran. Asiakkaiden palvelu oli järjestetty Ikean tapaisesti, Jono kiersi läpi koko liikkeen. siitä ei voinut poiketa minnekään. Viimeksi oli pari kassaa, ja sitten pääsimme ulos.
Koska käynti Tivolissa on myös toiveissamme, kävimme Tivolin pääportilla ihmettelemässä jonoja. Huomenna sitten ehkä. Rodhuspladsin metrotyömaalta lähetin facebookiin aitakuvan. Tampereen tunnelihanke taitaa jo olla käynnistynyt.
Hotellin aulassa on myös reseptionin hoitama baaritarjoilu. Teetin Camparista jonkinlaiset drinkit ja niiden takaa seurailimme aulan tapahtumia samalla kun kirjoitimme muutaman kortin ja katsoimme ylen uutiset tabletilla. Aulassa pääsin käyttämään hotellissa tarjolla olevaa Swisscomin verkkoa. Tulihan sekin kokeiltua. Soneran pakettiliittymä toimii täällä myös oikein hyvin. Vein kortit punaiseen postilaatikkoon, täällä Brevkasse. Huomisen sääennuste lupailee jotain tihkun tapaista - saapa nähdä.
Sunnuntai 15.12.
Tätä kirjoitellessa ulkona on vielä sen verran pimeää, että aamuvarhaisesta säästä ei saa selkoa. Kotona ennen viittä alkanut lumipyry on varmaankin kasannut talvea pihallemmekin. Saa nähdä jatkuuko Pappilanpirteissä edelleen valikoiva lumenpoisto, vai onko otettu opiksi ja yhdenvertaisuusperiaate sisäistetty. On näyttänyt ilmeiseltä, että kauna ei häviä ennen kuin kaunattaret häviävät.
Olemme nukkuneet yömme hyvin. Meluhäiriöitä ei ollut. Eilinen aamiainen oli monipuolinen ja hyvä, kahvikin ihan kelvollista. Odottelemme kaikessa rauhassa, että pääsemme tankkaamaan.
Aamiaisen jälkeen rouva jäi vielä lepäilemään ja minä lähdin ulos kuvailemaan. Kohteena oli Örstedt's Park. Kaimani Hans Christian Örsted (1777-1851) oli elektromagnetismia tukinut fyysikko, ja kemisti, alumiinin löytäjä, Tanskan kultaisen ajan merkittävä vaikuttaja. Kauniin puiston keskiosa muodostuu suuresta lammesta siltoineen. Sen ympäri kiertelee kävelyteitä ja lenkkipolkuja. Puistossa on useita klassisia veistosfiguureja ja kolmen suurmiehen patsaat. Pääsin myöhemmin rouvan ottamaan kuvaan kaimani patsaan kanssa. Rouva kuvattiin kakkosnimikaimana vielä joulukuussa kukkivan orvokkiviljelmän kanssa. Voin hyvin kuvitella puiston tämän kaupunginosan asukkaiden ja perheiden miellyttävänä vehreänä ja kukkivana kesäkeitaana.
Olimme hyvissä ajoin ennen yhtätoista Tivolin portilla. Pääsimme sisään vain vähällä jonottamisella. Tivolinäkymä oli tuttu ja viihdyttävä. Tihkusateen takia olimme vetäneet yllemme sadeviitat. Tihku lakkasi ja ystävällisten hymynhäiveiden opastamana jatkoimme kiertelyä talvitamineissamme, ilman viittoja. Muutaman tunnin tivolikäyskentely ei nostattanut vilua, olimmehan hyvin varustautuneita. Tanskalainen vanharouva näytti pärjäävän varsin kevyillä avokkailla ja nailoneissa. No hän oli asiantuntija ja me vain turisteja. Muutkin turistit näyttivät kyllä varustautuneilta.
Meitä, tällä iällä, kiinnostavat vähemmän huvipuiston laitteet, enemmän se kaikki muu puistossa. Puisto ei ole vain lasten huvipuisto. Liioittelematta voin todeta sen olevan monen tasoisesti ja monikerroksisesti osa tanskalaisten kulttuuria. Kaikkea ei turisti tavoita siitä, mutta me nautimme monella aikuisten tavalla. Mitä tarttui mukaan. Mielihyvää pitkään muisteltavaksi, muutamia viehättäviä pikkuesineitä ja hiukan glögiä ja sydänvohvelia hillolla. Mistelinoksien myyntipistettä emme löytäneet. Lammessa oli runsaasti sorsia, enimmin uroksia. Sorsaa emme yrittäneet saada mukaamme, eivät olleet hinnoiteltuja. Paluumatkalla hotellille jalat hiukan painoivat, mutta mieli oli kevyt.
Päivälevon jälkeen suuntasimme lähiruuan hakuun. Tiesimme täsmälleen mitä haluaisimme, Holm's Bageri'n pitsat ovat maukkaita. Nautimme pitsat ja kahvin katupöydässä. Itse asiassa ruoka ei ehkä ollut niin tärkeä kuin kuljeskelu pitkin joulutunnelmaista Strögetiä. Bonuksena juuri Strögetin päässä paistoi täysikuu. Siellä se oli vaikkemme olleet hoksanneet etukäteen tilata. Joku muu oli.
Olen joskus ajatellut, että hyvän matkan jälkeen on kuin osa matkalaisen sielusta jäisi matkakohteeseen. Myöhempi matkakuvien katselu saa mukaansa paikan pällä koettua ja nähtyä. Kuva on muuta kuin pelkkä kuva. Mieilikuva on ainutkertaisten yksilöllisten kokemusten kollaasi ja sellaisena jakamattoman yksilöllinen, väheksymättä ollenkaan muiden mukana olleiden tai yhteisöllisiä kokemuksia. Tätä voisi ehkä nimittää laajennetuiksi matkamuistoiksi - jos nyt ollenkaan tarvitsisi.
Kööpenhaminassa joulukuussa 2013
Hannu Haapasaari
Saimme joululahjaksi lennot Kööpenhaminaan. Annoimme toisillemme lahjaksi kolme hotelliyötä. Tanskasta ja Kööpenhaminasta meillä on paljon nostalgisia muistoja. Matkasta tulisi miellyttävä. Säätiedotuksetkin lupasivat ajankohtaan nähden kohtuullisia matkapäiviä.
Perjantai 13.12.
Pakkaukset olivat valmiina ja tavallinen arkiaamupala nautittiin kotona. Vähän kello seitsemän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Suomen ykköskenttää. Aamu oli tuulinen, melkein myrskyinen, mutta matka kentälle sujui mukavasti. Myös lento oli ongelmaton ja saavuimme hiukan etuajassa Kastrupiin. Junalla pääsimme mukavasti päärautatieasemalle. Kävelimme ehkä puoli kilometriä ja siinä hotelli Fox sitten oli. Hotelli oli yllätys, vaikka jo nettikuvien perusteella oli itämässä ollut ajatus, että mihinkähän tuli ryhdyttyä. Huoneemme on kovin pieni ja kalustus niukka. Puuttuu yhtä sun toista, mihin olemme yleensä mukavissa etelän hotelleissa tottuneet. Huone oli erittäin siisti ja viihtyisyyttä paransivat japanilaistyyliset seinäpiirrokset. Yritimme reseptionissa pyytää huoneeseemme yhtä lisätuolia, jotta molemmilla olisi istuinpaikka. Iloisesti hymyilevä ja palvelualtis rouva totesi, ettei heillä ole ylimääräisiä tuoleja ja ehdotti, että tekisin kirjoitustöitäni alakerran aulassa, jossa heillä on tuoleja. Kirjoittelen tätä nyt huoneemme ainoalla jakkaralla istuen. Rouva seuraa televisiosta tanskaksi tekstitettyä viideohjelmaa. Toivon, että työskentelyolojen puutteellisuus korvatuu antaumuksella kirjoitetun tekstin laadukkuudella. Ainakin tähän tekstiin tallentuu eksoottinen hotellikokemus. Kaupunki tuntuu mukavan tutulta ja varmaankin kadut ja mielenkiinnon kohteet asettuvat vähitellen oikeille paikoilleen myös matkalaisten korvien välissä.
Tämän ensimmäisen päivämme ohjelmaan ei taida mahtua muuta kuin käynti Strögetilla, kaupungin kuuluisimmalla turistikadulla.
Yö oli rauhaton. Jossain huoneessa möykättiin. Hiljaisuus tuli kello 6:30. Swisscomin wifipalvelu taitaa toimia vain paperilla. Soneran pakettiliittymä toimii odotusten mukaan. Sen turvin kävin aamuvarhaisella hiukan kotitöissä.
Lauantai 14.12.
Hotellin puutteiden ja yömelun takia harkitsemme hotellin vaihtamista. Aamiaistarjoilu odottaa aulatiloissa. Katsomme seuraavaksi, mitä on. Suunnitelmissa on tänään kaupungin keskustan katselua, erityisesti Strögetin. Tivoli on varmaankin ohjelmassa. Sään pitäisi olla edelleen kohtuullinen.
Päätimme kuitenkin pysyä tämän hotellin asiakkaina. Tälle päivälle tulikin aika hyvin kävelyä. Aamulla jo ennen kymmentä katselimme Strögetin (Östergade) näkymiä. Vanhat tyylikkäät kaupunkitalot olivat hienoa katseltavaa. Pieni joulutori Kongens Nytorvilla kierrettiin. Se oli viehättävä. Ostoksia teimme ostoskadun liikkeistä, lastenlapsille jotain pientä ja herrahenkilölle sukat Illumista. Teimme Strögetille kaksikin reissua. Illumin yhteydessä olevasta Holm's Bagerista ostimme lämmitetyt pitsanpalat. Lounas nautittiin ulkona kadun kulkijoita katsellen. Jäin lopettelemaan kahvimukillistani. Rouva päätti käydä katselemassa vähän parempaa laukkua luksusliikkeestä nimeltä Louis Vuitton. Hän tuli hetken päästä takaisin ehkä hiukan turhautuneena. Ovella oli ollut jonoa ja sisään päästettiin kerrallaan vain rajoitettu määrä asiakkaita. Yritimme hetken päästä uudestaan ja pääsimme sisään. Laukku jäi vielä hakuseen. Huomasimme, että toiseenkin liikkeeseen jonotettin. Kauppaketjulla Söstrene Grene on yhteensä 25 liikettä Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa. Tämä liike on yksi niistä. Kun juuri sillä hetkellä kerberos päästi asiakkaita sisään, menimme lauman mukana. Jos sinulla on taipumusta klaustrofobiaan, en suosittele. Liikkeen tavaravalikoima oli jotenkin entisen Tiimarin tapaista. Valikoimaa oli runsaasti ja tavaraa poskettomasti, kahden kerroksen verran. Asiakkaiden palvelu oli järjestetty Ikean tapaisesti, Jono kiersi läpi koko liikkeen. siitä ei voinut poiketa minnekään. Viimeksi oli pari kassaa, ja sitten pääsimme ulos.
Koska käynti Tivolissa on myös toiveissamme, kävimme Tivolin pääportilla ihmettelemässä jonoja. Huomenna sitten ehkä. Rodhuspladsin metrotyömaalta lähetin facebookiin aitakuvan. Tampereen tunnelihanke taitaa jo olla käynnistynyt.
Hotellin aulassa on myös reseptionin hoitama baaritarjoilu. Teetin Camparista jonkinlaiset drinkit ja niiden takaa seurailimme aulan tapahtumia samalla kun kirjoitimme muutaman kortin ja katsoimme ylen uutiset tabletilla. Aulassa pääsin käyttämään hotellissa tarjolla olevaa Swisscomin verkkoa. Tulihan sekin kokeiltua. Soneran pakettiliittymä toimii täällä myös oikein hyvin. Vein kortit punaiseen postilaatikkoon, täällä Brevkasse. Huomisen sääennuste lupailee jotain tihkun tapaista - saapa nähdä.
Sunnuntai 15.12.
Tätä kirjoitellessa ulkona on vielä sen verran pimeää, että aamuvarhaisesta säästä ei saa selkoa. Kotona ennen viittä alkanut lumipyry on varmaankin kasannut talvea pihallemmekin. Saa nähdä jatkuuko Pappilanpirteissä edelleen valikoiva lumenpoisto, vai onko otettu opiksi ja yhdenvertaisuusperiaate sisäistetty. On näyttänyt ilmeiseltä, että kauna ei häviä ennen kuin kaunattaret häviävät.
Olemme nukkuneet yömme hyvin. Meluhäiriöitä ei ollut. Eilinen aamiainen oli monipuolinen ja hyvä, kahvikin ihan kelvollista. Odottelemme kaikessa rauhassa, että pääsemme tankkaamaan.
Aamiaisen jälkeen rouva jäi vielä lepäilemään ja minä lähdin ulos kuvailemaan. Kohteena oli Örstedt's Park. Kaimani Hans Christian Örsted (1777-1851) oli elektromagnetismia tukinut fyysikko, ja kemisti, alumiinin löytäjä, Tanskan kultaisen ajan merkittävä vaikuttaja. Kauniin puiston keskiosa muodostuu suuresta lammesta siltoineen. Sen ympäri kiertelee kävelyteitä ja lenkkipolkuja. Puistossa on useita klassisia veistosfiguureja ja kolmen suurmiehen patsaat. Pääsin myöhemmin rouvan ottamaan kuvaan kaimani patsaan kanssa. Rouva kuvattiin kakkosnimikaimana vielä joulukuussa kukkivan orvokkiviljelmän kanssa. Voin hyvin kuvitella puiston tämän kaupunginosan asukkaiden ja perheiden miellyttävänä vehreänä ja kukkivana kesäkeitaana.
Olimme hyvissä ajoin ennen yhtätoista Tivolin portilla. Pääsimme sisään vain vähällä jonottamisella. Tivolinäkymä oli tuttu ja viihdyttävä. Tihkusateen takia olimme vetäneet yllemme sadeviitat. Tihku lakkasi ja ystävällisten hymynhäiveiden opastamana jatkoimme kiertelyä talvitamineissamme, ilman viittoja. Muutaman tunnin tivolikäyskentely ei nostattanut vilua, olimmehan hyvin varustautuneita. Tanskalainen vanharouva näytti pärjäävän varsin kevyillä avokkailla ja nailoneissa. No hän oli asiantuntija ja me vain turisteja. Muutkin turistit näyttivät kyllä varustautuneilta.
Meitä, tällä iällä, kiinnostavat vähemmän huvipuiston laitteet, enemmän se kaikki muu puistossa. Puisto ei ole vain lasten huvipuisto. Liioittelematta voin todeta sen olevan monen tasoisesti ja monikerroksisesti osa tanskalaisten kulttuuria. Kaikkea ei turisti tavoita siitä, mutta me nautimme monella aikuisten tavalla. Mitä tarttui mukaan. Mielihyvää pitkään muisteltavaksi, muutamia viehättäviä pikkuesineitä ja hiukan glögiä ja sydänvohvelia hillolla. Mistelinoksien myyntipistettä emme löytäneet. Lammessa oli runsaasti sorsia, enimmin uroksia. Sorsaa emme yrittäneet saada mukaamme, eivät olleet hinnoiteltuja. Paluumatkalla hotellille jalat hiukan painoivat, mutta mieli oli kevyt.
Päivälevon jälkeen suuntasimme lähiruuan hakuun. Tiesimme täsmälleen mitä haluaisimme, Holm's Bageri'n pitsat ovat maukkaita. Nautimme pitsat ja kahvin katupöydässä. Itse asiassa ruoka ei ehkä ollut niin tärkeä kuin kuljeskelu pitkin joulutunnelmaista Strögetiä. Bonuksena juuri Strögetin päässä paistoi täysikuu. Siellä se oli vaikkemme olleet hoksanneet etukäteen tilata. Joku muu oli.
Olen joskus ajatellut, että hyvän matkan jälkeen on kuin osa matkalaisen sielusta jäisi matkakohteeseen. Myöhempi matkakuvien katselu saa mukaansa paikan pällä koettua ja nähtyä. Kuva on muuta kuin pelkkä kuva. Mieilikuva on ainutkertaisten yksilöllisten kokemusten kollaasi ja sellaisena jakamattoman yksilöllinen, väheksymättä ollenkaan muiden mukana olleiden tai yhteisöllisiä kokemuksia. Tätä voisi ehkä nimittää laajennetuiksi matkamuistoiksi - jos nyt ollenkaan tarvitsisi.
Kööpenhaminassa joulukuussa 2013
Hannu Haapasaari
