Maanantai 8.4.2013
Tänään alkoi seitsemäskymmenes neljäs matkailuvuoteni. Tarkoitan kierroksia auringon ympäri. Koska vasta seuraava kierros on numerologisten näkemysten mukaan merkittävä, emme nyt varanneet käyttöömme tivolia, olemme vain pikku matkalla täällä Suomenlahden eteläpuolella. Tämä on kolmas matkamme Tallinnaan. Ensimmäistä, neuvostoaikaista, muistelemme tietyllä nostalgialla. Toinen matkamme tehtiin tamperelaisten ratagolffareiden mainiossa seurassa.
Paunulainen toi mukavasti Helsingin Katajanokalle ja laiva Viking XPRS erinomaisessa matkailusäässä lahden yli. Laivamatkan ainoa ongelma oli se, etten tiennyt, mikä tuo laivan nimessä oleva ”XPRS” oikein on. Vierasmaalainen urheiluseura tuli enssiksi mieleen. Pitää kai googlata tai kysyä W. Ikipedian mielipidettä. Olimme varanneet buffet-aterian ja puolet matka-ajasta kuluikin mukavasti monipuolisesta ruokatarjoilusta nauttiessa. Laivan kaupasta tarttui mukaan pari pientä kuohuviinipulloa ja kolme suklaalevyä – tarjouksesta.
Satamassa päätimme hyödyntää laivayhtiön ilmaista bussikuljetusta. Hieno ajatus, mutta menimme väärään bussiin ja löysimme itsemme lopulta jostain kaupungin periferiasta (Rocco center) ”osuuskaupan” (Prisma) pihalta. Aikataulu kertoi, että paluukuljetus lähtisi tunnin kuluttua. Aikanaan monet laturetket kiertäneillekin hiihtomatka olisi ollut koko matkan tarkoitus (huvimatka) huomioon ottaen turhanpäiväistä sinnittelyä. Oli tosiaan alkanut hiukan ripotella lunta. Kunnon keliä ei tästä saisi, ainakaan tunnissa. Löytyi Pavel keltaisessa taksissaan. Erinomaisen miellyttävä kuljettaja osasi hiukan suomea, paremmin kuin minä viroa tai venäjää. Englantia hän osasi vain ”small”. Keskustelu sujui siis suomeksi. Vaivattomasti pääsimme näin hotelliimme, St. Petersbourg'iin. Taksin ottaminen heti satamasta olisi ollut tyylitön toimi, sillä Pavelhan odotteli siellä ”osuuskaupan” vieressä.
Hotelliin asettumisen jälkeen lähdimme katselemaan ympäristöä. Ensimmäisen kävelymme tarkoitus oli oikeastaan vedenhaku. Läheisestä pikku putiikista löysimme mitä tarvitsimme. Tämä ”asia” taisi olla pikemminkin tekosyy kävelyllemme. Vanhankaupungin kapeat kadut ottivat matkalaiset ystävällisesti vastaan. Oli mukavaa vain katsella vanhoja taloja vieri vieressä. Tällaisia viehättäviä keskiaikaisia näkymiä olemme aikaisemmin katselleet Visbyssä ja Lyypekissä - häivähdys hansa-aikaa nykykiireiden lomassa. Kuvattavaa jäi vielä seuraavillekin päiville. Matkakuvia kertyy varmaankin runsaasti. Olin etukäteen selvillä siitä, että verkkoyhteyksien käyttömahdollisuudet ovat täällä hyvät. Luulenpa, että oma uusi pilvipalvelimeni kotona saa ottaa vastaa matkakuvien tulvan. Kokeilumielellä olen rakentanut pilvipalvelun myös Raspberry Pi'hin. Se näytti selviävän palvelun välittämisestä kohtalaisesti. Toisin kuin tavallisesti palvelun tahmaaminen taisi johtua enemmän laitteen vaatimattomista resursseista kuin surkean kotoisen verkkoyhteyden puutteista. Kännykän, Internetin ja sähköpostin käyttömahdollisuus tuo oman lisänsä matkailuun. Mitenkäkän ennen oikein tultiin toimeenkaan ilman näitä. Sain muuten sähköpostiini tiedon, että israelilainen ”ohjustietokoneeni” pikkuinen, suorituskykyinen ja vähäruokainen Cubox on lopulta toimituksessa. Ohjusta en aio rakentaa. Tämä suorituskykyinen pikku värkki tulee toimimaan oman pilvipalveluni ”kekustietokoneena”. Seurailen toimituksen edistymistä EMS'in (Express Mail Service) jäljityslinkillä.
Entäpä matkamme varsinainen tarkoitus? Tänään nautimme olostamme ja laivayhtiön tarjouskuohuviinistä. Tallinna sammuttelee valoja.
Tiistai 9.10.2013
Ilmastointikone taisi havaita, että eilinen juhlakalu heräsi. Yöllä oli aivan hiljaista, mutta nyt hiljainen humina kuuluu jostain ylhäältä. Kerran Gardajärvellä ilmiö oli siinä määrin häiritsevä, että vaihdoimme siellä huonetta. Täällä ei. Accuweatherin sääennuste tunti tunnilta näyttää lämpätiloja -8 … +6. Kello 15 jälkeen alkaa taas kylmetä. Oma ikkunaennuste näyttää kattojen yläpuolella selkeää säätä. Tulee varmaankin aurinkoinen päivä, tai pilvipoutainen, lumisadetta tuskin saadaan. Taidan kurkistaa samaa säämittaria vielä hiukan myöhemminkin. Kaupunkikävelyllä emme varmaankaan tarkkaile säätä.
Päivän ohjelmaan kuuluu aluksi hotellin aamiainen. Hotellin kellarikerroksessa on vanhaan tyyliin sisustettu miellyttävä ravintolatila. Aamiaisen kylmät ruuat olivat kauniisti omassa huoneessaan. Lämpimiä ruokia aamupalaan ja kahvi tilattiin tarjoilijarouvalta. Suomea henkilökunta osaa erittäin vähän. Kommunikaatio ravintolassa ja muuallakin sujuu erinomaisesti englanniksi, muita kieliä emme ole kokeilleet. Pienenä haasteena istuu pikku hiljaa takaraivoon viron kielen opetteleminen. Tiedä vaikka käyntejä tänne tulisi lisää ja tiheämmin kuin aikaisemmin. Pikku ruokalevon jälkeen lähdemme katselemaan kaupunkia.
Kiertelimme kaupungilla paikoissa, jotka varmaankin ovat hyvin tuttuja monille tallinnankävijöille. Vanhaan hansakaupunkiin oli jostain ilmestynyt korkeita moderneja torneja - hotelleja ja muita liikerakennuksia. Aikaisemmin, ensimmäisellä matkallamme, muistelen näitä olleen noin kaksi, hotellit Viru ja Olympia. Rouvalle ostimme jostain muurin vierestä pari nättiä villamyssyä. Kävimme myös Kaubamajassa ja Stockmannilla. Sieltä ostimme vähän hedelmiä. Tavaratalo näytti valmistautuvan Hulluihin päiviin. Saa nähdä iskeekö hulluus meihin sitten kotiin palattuamme.
Kaupunkierroksen ja lepohetken jälkeen oli aika siirtyä ruokailuun. Hotellin aamiainen oli ollut monipuolinen ja palvelu hyvä. Päätimme käyttää hotellimme ravintolan palveluja. Listaa tutkittiin tarkasti. Se löytyi myös suomeksi. Rouva valitsi punajuurikeiton smetanalla ja minä kokin erikoisen. Odotellessamme katselimme vanhoilla paksuilla seinillä olevia viisaita lausumia. Ne olivat enimmäkseen viroksi, mutta myös englanninkielisiä löytyi. Ponnistelimme selvittääksemme seuraavassa kuvassa näkyvän. Se näytti melkein ymmärrettävältä ja vaikutti jopa hiukan tutultakin. Tarjoilijaa tarvittiin muutaman sanan selvittämiseksi. Annokset valmistuivat. Ruoka oli maittavaa, mutta minun piti ensin selvitä pikku yllätyksestä.
Ruokalevon jälkeen lähdimme taas kaupunkia katselemaan. Ohitimme hienot uudet hotellit ja liikerakennukset ja suuntasimme Toompean mäelle. Otimme valokuvia näkymistä. Tuossa kaupunginosassa ei moderni rakentaminen ollut pilannut mitään. Vanhat muurit ja rakennukset siirsivät meitä melkein hansa-akaan, ellei vieläkin kauemmas. Kuvakokoelma lisääntyi ja mukaan pääsi myös lyhyt video näköalatasanteelta. Mieleen tuli jo uusi matka tänne, ehkä kesän vehreyden keskelle.
Toinen pikku kuohuviini toiselle illallemme.
Keskiviikko 10.4.2013
Lähtöpäivä. Rouva nukkuu pidempään kuin herra. Kerkisin aamuvarhain hyvin tehdä muutaman päivityksen kotikoneelle. Hotellin ilmainen wifi palveli. Jos joku pääsi mukaan salaamattomaan liikenteeseen, eiköhän tarkistus perillä kotona ja jotkin pikku toimet hoitele asian. Luin myös Aamulehden ja Iltasanomien uutisia netissä. Rouva luki päivän tärkeimmät uutiset laivan julkisessa verkossa, salaamattomassa niinikään. Tätä kirjoittelen laivassa sen lähtöä odotellessa On kätevää.
Hyvin nukutun yön ja lyhyiden aamutoimien jälkeen siirryimme taas alakerran ravintolaan aamiaiselle. Asetuimme ravintolaan kuin kokeneet konkarit, ja sitähän jo olimmekin, yhden harjoittelukerran jälkeen. Jotkut asiat ovat selvästi helpompia kuin toiset eivät (pakinoitsija M Kajon tyyliin). Jarruttelimme hiukan tarjoilijan intoa tuoda aamukahvi heti samalla pöytään. Nyt kaikki sujui hyvin. Aamutervehdys, lämpimän sortimentin tilaus, kylmän puolen lautanen pöytään, aterian lämmin osa ja kahvi. Hyvin tankattuina siirryimme huoneeseen lepäilemään ja pakkailemaan kaikessa rauhassa. Hotellin palvelu oli eleganttia uloskirjautumiseen ja lähtöön asti. Siirryimme heidän tilaamallaan taksilla sataman A-teminaaliin. Terminaalista löytyi valvottu maksullinen säilytys vähille matkatavaroillemme.
Hotellin olimme jättäneet puolen päivän aikaan. Laiva lähtisi kello 18. Meillä oli erinomaisesti aikaa pikku kiertelyyn. Rouva oli löytänyt ilmaisjakelulehdestä ”osuuskaupan” (Prisma satamassa) tarjouksen. Paikansimme houkutuksen samalla kun kiertelimme satama-aluetta ja lähiympäristöä. Alueella oli uskomaton määrä alan liikkeitä. Tai miksi ei , kun tuotteiden hakijoita varmaankin riittää. Yhdestä erikoisliikkeestä ostin halvalla puolen litran muovisen taskumatin VSOP-brandyä. Koska laadulla on tekijänsä, niin eiköhän se tule hyödynnettyä. Osuuskaupassa poikkesimme kahdestikin, ensin suklaata ja sitten tarjouspönikät. Kotimainen alan liike myy samaa tavaraa noin 2.5-kertaiseen hintaan. Oikeutus löytyy sillekin, sillä onhan se kotimaista – onhan. Totesimme, että taidamme olla aika vaatimattomia nappuloita tässä pelissä. Yksi asiakas näytti ostavan 18 viiden litran laatikkoa vodkaa, tulivat varmaankin ihan omaan käyttöön – niin, ja oli pari viikkoa sitten ollut samalla asialla.
Laivaamme, Vikig XPRS, otti uusia matkustajiaan jo joskus kolmen jälkeen. Ei tarvinnut notkua teminaalissa kohtuuttomasti. Paluumatkan päätapahtuma oli tietenkin buffet-ruokailu. Aloitimme heti, kun ravintolaan pääsi. Hyvä niin. Kun olimme päässeet alkuun, jostain ilmestyi muutama ”heinäsirkkaparvi”. Nautimme kylmiä kierroksiamme ja katselimme, kun kohtalaisen suuri joukko tulijoita jonotti kahdessa jonossa ensimmäistä kierrostaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tuohan oli varusmiesaikana alokkaan oikea vastaus kouluttajan esittämään kysymykseen. Toisin kuin moniarvoisessa nyky-yhteiskunnassa, se oli silloin ainoa mahdollinen vastaus esitettyyn kysymykseen. Pidimme tiukkaa linjaa. Emme esimerkiksi ostaneet snapseja ruokailun lomaan, vaikka myyty olisi. Myöhemmin kuitenkin seuraava kauppias onnistui myymään meille viinipönikän noin puoleen Suomen hinnasta. Ostimme , vaikka tuote selvästikään ei ollut kotimainen. Emme muutenkaan lukeudu yltiökotimaisuudenkannattajien joukkoon. Kävimme läpi kaikki skandinaavisen buffeen kierrokset, nautimme ja tulimme kylläisiksi.
On hyvä lopettaa tältä matkalta Viroon, kun ensimmäiset Suomen puoleiset ulkosaaret lipuvat ohi Viron suuntaan
Hannu Haapasaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti