Matkalla kesään
Matkoilla on alku- ja loppupisteensä,
näin olemme tottuneet ajattelemaan. Asia on hiukan hankalampi, jos
puhumme aikamatkoista. Maaseudulla minulla oli tilaisuus keskustella
vähän yli yhdeksänkymppisen naapurimme kanssa. Puhuttiin
monenlaisia viisaita, myös ajasta, ajan kulumisesta ja siitä mistä
aika alkaa. Nyt en varsinaisesti kirjoita aikamatkoista, näin
luulen. Varhemmin keväällä tehdyn opettajaksi valmistumisemme
50-vuotismatkan jälkeen oli seuraava ajan rajapyykki vapunaatto ja
vappu. Teimme nostalgiamatkan Alastarolta Liedon kautta Turkuun.
Aloitin koulutieni Pahkamäen koulussa silloin joskus. Mäki oli
suurin piirtein entisellään, tunnistettavissa. Koulu oli tietenkin
muuttunut, uuttakin rakennettu, olihan aikaa kulunut yli 65 vuotta.
Katselimme Nautelankosken maisemia. Museossa emme käyneet, mutta
kosken maisemista yritin palauttaa mieleeni entisen uimakoulun
maisemankohdan. Kangasmaisema Pahkamäen ja Iso-Ketolan talon välillä
oli muuten näköisensä, mutta ikivanhat, jo silloin historiaalliset
rakennukset ja asumukset olivat joko hävinneet tai saaneet uutta
ilmettä. Meijeri 7-vuotiaan ensimmäisen kunnon pyöräretkeni varrella
oli vielä olemassa. Sitä kohtaa, mistä suunnistimme Littoisten
järvelle en tunnistanut.
Turussa ensimmäinen kohteemme oli
Ruissalon Saaronniemi. Kiertelimme leirintäaluetta vanhoja
muistellen ja istuimme hyvän tovin laiturilla naamat vasten
aurinkoa. Pysähdyimme myös lehtometsässä sinivuokkojen paljouden
keskellä. Kerrassaan upeaa.
Viiden maissa palasimme keskustaan.
Parkkipaikka löytyi helposti Itäisen Rantakadun varrelta.
Maksimissaan tunniksi määritelty parkkiaika riitti hyvin ennen
Taidemuseon mäen seremonioita, kun rajoitus päättyi kello 18.
Tunnelma oli hiukan erilainen eri kohdissa matkallamme mäelle.
Löysimme seisomapaikkamme muutaman
tuhannen lakin päähän panoa odottavan joukosta. Puheet olivat
kelvollisia, kuitenkin sopivan räväköitä ja ajankohdan mukaisten
kuorolaulujen esitykset hienoja. Vappuaamun Turun Sanomien kuvista
yritimme myöhemmin löytää itsemme. Totesimme, että olisimme
voineet olla mikä hyvänsä pariskunta – mutta tuo ikä.
Torilla jo ennen mäelle nousua olin
huomannut kolmosen ratikan parkkeerattuna. Olivat tehneet
kunnianarvoisasta muinaiskulkuneuvosta jäätelökioskin. Oli helppo
mielessään istahtaa puupenkille ja ajella lenkki. Samalla
virtuaalilipun hinnalla tein myös mielikuva-ajelun kakkosella
Nummenmäelle. Kahden tuttavapariskunnan tapaaminen sattumalta
palautti vapputodellisuuden. Oli hienoa tavata sattumalta. Tunsimme
itsemme nuoriksi eivätkä hekään näyttäneet yhtään
vanhentuneen. Kiertelimme hetken torin ympäristössä ja palailimme
hiljakseen autolle. Vappukierroksemme paluumatka tapahtui samoja reittejä.
Alastaron keskustassa näimme kaksi alkuasukasta. Shampanja
korkattiin vasta sitten, autoilun jälkeen.
Kesä on heräillyt vähitellen.
Tuttavapariskunta kävi päivävierailulla. Esittelimme heille
moottriradan, Myllylähteen ja Kankaanjärven. Kevään jälkeen
vesiasiat olivat hyvällä tolalla. Käki kukkui uskomattomasti
kangasmaastossa. Aivan kahden ajelimme myöhemmin Vampulan
Tuulikki-lentokentälle, Köyliöön ja Säkylään. Kävimme
Vaskirannassa ja kiertelimme Otajoen ja Pyhäjoen pikku kyläntapaisia.
Asutustihentymissä on vielä jäljellä hevosajan mittojen mukaiset
kulkuväylät.
Olemme jälleen pyöräilleet. Ilmojen
lämmettyä harrastus tuntuu miellyttävältä. Pientareet vaihtavat
pikku hiljaa kukkapeitteitään. Pelloilla oraat vihertävät ja
syysruis on jo pitkää. Näissä tasaisissa maisemissa polkeminen
olisi muutenkin helppoa, mutta sähköavustus keventää vielä.
Lenkkien pituudet vaihtelevat kahdestatoista kahteenkymmeneen viiteen
kilometriin. Vauhti ei huimaa päätä. Näissä vauhdeissa ehtii
hyvin silmäillä näkymiä tarkemminkin.
Yht'äkkiä huomaat päässeesi kesään
asti.
Hannu Haapasaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti