keskiviikko 13. kesäkuuta 2012


Matkalla kesään

Matkoilla on alku- ja loppupisteensä, näin olemme tottuneet ajattelemaan. Asia on hiukan hankalampi, jos puhumme aikamatkoista. Maaseudulla minulla oli tilaisuus keskustella vähän yli yhdeksänkymppisen naapurimme kanssa. Puhuttiin monenlaisia viisaita, myös ajasta, ajan kulumisesta ja siitä mistä aika alkaa. Nyt en varsinaisesti kirjoita aikamatkoista, näin luulen. Varhemmin keväällä tehdyn opettajaksi valmistumisemme 50-vuotismatkan jälkeen oli seuraava ajan rajapyykki vapunaatto ja vappu. Teimme nostalgiamatkan Alastarolta Liedon kautta Turkuun. Aloitin koulutieni Pahkamäen koulussa silloin joskus. Mäki oli suurin piirtein entisellään, tunnistettavissa. Koulu oli tietenkin muuttunut, uuttakin rakennettu, olihan aikaa kulunut yli 65 vuotta. Katselimme Nautelankosken maisemia. Museossa emme käyneet, mutta kosken maisemista yritin palauttaa mieleeni entisen uimakoulun maisemankohdan. Kangasmaisema Pahkamäen ja Iso-Ketolan talon välillä oli muuten näköisensä, mutta ikivanhat, jo silloin historiaalliset rakennukset ja asumukset olivat joko hävinneet tai saaneet uutta ilmettä. Meijeri 7-vuotiaan ensimmäisen kunnon pyöräretkeni varrella oli vielä olemassa. Sitä kohtaa, mistä suunnistimme Littoisten järvelle en tunnistanut.

Turussa ensimmäinen kohteemme oli Ruissalon Saaronniemi. Kiertelimme leirintäaluetta vanhoja muistellen ja istuimme hyvän tovin laiturilla naamat vasten aurinkoa. Pysähdyimme myös lehtometsässä sinivuokkojen paljouden keskellä. Kerrassaan upeaa.

Viiden maissa palasimme keskustaan. Parkkipaikka löytyi helposti Itäisen Rantakadun varrelta. Maksimissaan tunniksi määritelty parkkiaika riitti hyvin ennen Taidemuseon mäen seremonioita, kun rajoitus päättyi kello 18. Tunnelma oli hiukan erilainen eri kohdissa matkallamme mäelle.
Löysimme seisomapaikkamme muutaman tuhannen lakin päähän panoa odottavan joukosta. Puheet olivat kelvollisia, kuitenkin sopivan räväköitä ja ajankohdan mukaisten kuorolaulujen esitykset hienoja. Vappuaamun Turun Sanomien kuvista yritimme myöhemmin löytää itsemme. Totesimme, että olisimme voineet olla mikä hyvänsä pariskunta – mutta tuo ikä.

Torilla jo ennen mäelle nousua olin huomannut kolmosen ratikan parkkeerattuna. Olivat tehneet kunnianarvoisasta muinaiskulkuneuvosta jäätelökioskin. Oli helppo mielessään istahtaa puupenkille ja ajella lenkki. Samalla virtuaalilipun hinnalla tein myös mielikuva-ajelun kakkosella Nummenmäelle. Kahden tuttavapariskunnan tapaaminen sattumalta palautti vapputodellisuuden. Oli hienoa tavata sattumalta. Tunsimme itsemme nuoriksi eivätkä hekään näyttäneet yhtään vanhentuneen. Kiertelimme hetken torin ympäristössä ja palailimme hiljakseen autolle. Vappukierroksemme paluumatka tapahtui samoja reittejä. Alastaron keskustassa näimme kaksi alkuasukasta. Shampanja korkattiin vasta sitten, autoilun jälkeen.

Kesä on heräillyt vähitellen. Tuttavapariskunta kävi päivävierailulla. Esittelimme heille moottriradan, Myllylähteen ja Kankaanjärven. Kevään jälkeen vesiasiat olivat hyvällä tolalla. Käki kukkui uskomattomasti kangasmaastossa. Aivan kahden ajelimme myöhemmin Vampulan Tuulikki-lentokentälle, Köyliöön ja Säkylään. Kävimme Vaskirannassa ja kiertelimme Otajoen ja Pyhäjoen pikku kyläntapaisia. Asutustihentymissä on vielä jäljellä hevosajan mittojen mukaiset kulkuväylät.

Olemme jälleen pyöräilleet. Ilmojen lämmettyä harrastus tuntuu miellyttävältä. Pientareet vaihtavat pikku hiljaa kukkapeitteitään. Pelloilla oraat vihertävät ja syysruis on jo pitkää. Näissä tasaisissa maisemissa polkeminen olisi muutenkin helppoa, mutta sähköavustus keventää vielä. Lenkkien pituudet vaihtelevat kahdestatoista kahteenkymmeneen viiteen kilometriin. Vauhti ei huimaa päätä. Näissä vauhdeissa ehtii hyvin silmäillä näkymiä tarkemminkin.

Yht'äkkiä huomaat päässeesi kesään asti.
Hannu Haapasaari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti