lauantai 17. maaliskuuta 2012








  Aika - mysteeri? Puiston viileys tuntuu selvemmin.
Alhaalla viipyy meren tumma sini.
Lahden takana
tulivuori verhoutuu autereeseen.
Auringonlasku kaappaa ajatukset.
Sen mukana herää toivo
uudesta, upeasta,
kuumasta päivästä.
Hämärän takamaat piilottavat menneen.
Ikuinen päivän kierto
ei tarvitse seremoniamestaria.
Se vain tapahtuu, on

Sorrenton kesässä
Hannu Haapasaari



Kas aika, kumma ilmiö.
Se joskus niin kuin selviö.
Mutt' mitä aika on.

Tämä hetki, heti mennyttä
kuin kulman taakse piillyttä.
Siis missä aika on.

Ja mistä löydät tulevan
tuon haavekuvan futuran.
Se kangastusko on.
Jää mennyt taakse tulevan,
käy tuleva edellä olevan,
mut mitä aika on.

Pompein jälkeen
Hannu Haapasaari