lauantai 31. toukokuuta 2014

torstai 29. toukokuuta 2014

Alastarolla

Tunnelmaa keväisessä myöhäisillassa Alastarolla



 
Myllylähteellä 2.6. 2014





Kankaanjärvellä 2.6. 2014







tiistai 8. huhtikuuta 2014

Lanzarotella 2014





Perjantai 28.3.

Tavanomainen lähtö aamyöstä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Moottoritie veti hyvin vaikka satasen rajoitukset oli vielä vaihtamatta. Päiväkin kerkisi valjeta. Auringon noustessa näimme halo-ilmiön. Olikohan syynä runsas tiepöly. Sateita kaivattaisiin kipeästi huuhtomaan pölyä teiltä ja kaduilta. Auto jätettiin Lentoparkkiin. Kone lähti ajallaan. Perille päästiin runsaasti etuajassa. Samoin kuin viime kerrallakin laukkujen saanti takkusi, joten suotuisten tuulten lahjalla saimme pitkän seisoskelun laukkukarusellilla.

Hotelli osittautui odotuksia paremmaksi, ehkä sen takia, että saimme upean merinäköalan. Toivottavasti voimakkaat tuulet laantuvat, niin että saamme kahden viikon oleskeluumme myös auringonottoon kelpaavaa säätä.

Kännykän käsityksen mukaan
I am Here: Hotelli Lanzarote Village
Calle Yugoslavia, 23
35510 Tías
Las Palmas
http://maps.google.com/maps?q=28.925469,-13.640096

Ensimmäinen päivällinen hotellin ravintolassa lupaili paljon hyvää jatkossakin.. Yön ajan keräilemme voimia seuraavalle päivälle. Buenas notches.


Lauantai 29.3.

Hyvin nukuttu yö oli pyyhkäissyt pois eilisen pitkän matkan rasitukset. Aamu on hiljainen ja natriumvalojen tähdittämä Los Pocillos:in ranta kaunis. Saa nähdä näyttääkö tuuli eilisen tapaan voimiansa. Yötuuli on kuivannut eilisen myöhäisillan rankan sadekuuron jäljet parvekkeeltamme. Kello olisi Suomessa nyt melkein yhdeksän. Taivas on melkein pilvetön ja meri harmaaseen vivahtavan sininen. Liikenteen ääniä ei vielä kuulu, sepelkyyhky kyllä soittelee.

Aamiaisen jälkeen lähdimme heti rantakävelulle. Reitti ja kohde olivat selvät, pitkin rantaa hotellille Lanzarote Sol ja takaisin. Matkaa kertyi 5-6 kilometriä. Rusketuksen kerääminen oli alkanut. Rouva jatkoi rusketuksen kerräämistä vielä altaalla. Seuraava huipputapahtuma tulee olemaan lounas hotellin ravintolassa. Rusketuksen keräämistä jatkettiin myös iltapäivällä ja päivällisellä oli nähtävissä punanaamainen herrahenkilö. Illan kruunasi Iris Coffee parvekkeella nautitttuna.

Sunnuntai 30.3.

Ylöttömästä kuntoilusta (eilinen rantakävely) johtunut kaikkien lihasten ja nivelten ilmoittelu olemassaolostaan oli aamulla hävinnyt ja aamiaiselle lähdettiin vetreinä. Tänään pitää varmaankin noudatta kohtuutta auringonotossa, otetaan vain se mikä luonnostaan on tarjolla. Läheisellä kävelijöden ja pyöräilijöden rantatiellä olivat edellisellä matkalla löydetyt kuntoilulaitteet paikoillaan ja huollettuina. Arvelimme, että voisimme ehkä hyödyntää niitä, kevyeen ja nonprofesionaaliseen turistityyliin.


Maanantai 31.3.

Aamu valkeni aurinkoisen päivän lupauksin. Lähdimme heti aamiaisen jälkeen rantakävelylle. Kokeilimme muutamia kävelytien kuntolaitteita. Totesimme, että enemmän pitäisi harrastaa, paljon enemmän. Ratakävely sujui leppoisasti. Merituuli tuntui aika viileältä, mutta toisaalta aurinko lähetti lämpöä pilvettömältä taivaalta. Kävelyn kääntöpiste oli melkein Arecifen kentän lähestymisvaloilla. Kännykän Endomondon mukaan matkaa kertyi noin 6.5 kilometriä. Rusketusta kertyi niin, että melkein hirvitti.
Kirjoittelin skriptin timelapsevideota varten. Pikku Acer varustettuna Debian käyttiksellä on kätevä siihen toimeen. Koneeseen integroitu kamera kelpaa hyvin kuvien ottamiseen videota varten. Videon koostamista varten jouduin lataamaan ja asentamamaan pari ohjelmaa lisää, ohjelmat fswebcam ja mencoder. Hotellin maksullinen wifi on ihan hyvä. Ostinkin lisää käyttöaikaa viikoksi. Näin meillä on käytettävissämme myös television tarjonta. Ohjelma Booxtv tallentaa suosikkiohjelmat, joita katselemme, kun siltä tuntuu. Myös lehtiä pääsemme lukemaan netistä. Kosketusnäyttöinen pikku Lenovo on rouvan käytössä. Edistys tietotekniikan käyttömahdollisuuksia ajatellen on muutamien viime vuosien aikana ollut hämmästyttävää. Verkkoviestintä on tullut osaksi turistin matkakokemuksia, pikku mukavuuslisäksi. Olen kyllä ajatellut ostaa myös jonkin espanjakielisen päivälehden ihan mielenkiinnosta sanomalehtiespanjaa kohtaan.

Illan vietimme parvekkeella virvokkeita maistellen, merta katsellen ja olemalla osallisena hämärän tihentymisessä.


Tiistai 1.4.

Aamiaisen jälkeen teimme rantakävelyn. Tällä kertaa tuuli oli aika voimakas ja alensi lämpötilaa tuntuvasti. Reitti oli mennessä rantaa pitkin ja ja paluumatkalla kävelytietä. Matkaa kertyi vähän yli viisi kilometriä. Paluumatkalla katselimme syrjäsilmällä turistikauppojen esillepanoja. Valikoimat olivat liikkeittäin saman oloiset. Kauppiaat olivat vainullaan yrittäneet päätellä mikä kelpaisi. Mitään erikoisia löytöjä ei näistä kaupoista käsittääksemme voi tehdä – ehkä jotain pientä matkamuistoiksi. Otin yhdeltä kauppiaalta mukaani esitteen retkistä saarella.

Kylppärin oven saranat olivat päässeet kuivumaan. ”Olan” avulla saimme korjausmiehen vain pienen odottelun jälkeen. Hän voiteli saranat ja narina loppui. Kävimme oppaan vastaanotolla. Kehuimme huoneen ja hotellin. Saimme muutaman vastauksen kysymyksiimme mm. retkistä. Tuuli pysyi navakkana ja iltapäivän auringonotto jäi vähempään. Runsaasta illallispöydästä pyydystimme muutaman löydön.

Keskiviikko 2.4.

Tämäkin päivä on tuulinen. Pitää varoa, ettemme vilustu yltiöpäisen auringonoton takia. Aamiainen nautittiin lämpimästi varustautuneina. Eihän noin 18 asteen päivälämpötila nyt kylmää tarkoita, mutta tuulen kanssa tuntuu kovin vilpoiselta. Kyllä tähänkin päivään muutama kerta auringossa oloa sopi, rouvalla vähän enemmän. Allasalueen pöydässä istuminen on myös mielenkiintoista. Arvuuttelin itsekseni puheensornasta ympärillä, mitä olisivat kummalliselta sakasalta kuulostavat kielet. Hyvinä ehdokkaina pidin hollantia, flaamia, itävaltaa ja sveitsin saksaa. Kun emme kokeneet täsmätiedon saamista elintärkeäksi, asia jäi mietintään ja odottelemaan jatkoselvittelyä.

Testasimme paikallisen kuuman koiran. Oli yhtä mitätön kuin suomalainenkin, taidamme tässä asiassa fanittaa Tivolista ostettua tanskalaista. Lounaan otimme kevyesti. Paistettu kala oli erinomaista. Lounaan jälkeen rouva ahkeroi jälleen auringonoton merkeissä. Minä oleskelin enenmmän sisätiloissa ja raplasin pikkuläppäriä. Latasin ja asensin erinomaisen kuvaohjelman nimeltä Mirage. Kävin myös ”kotona”. Valtakunnassa kaikki hyvin.


Torstai 3.4.

Tuuli oli hiukan laantunut. Rantakävelyllä tarkenimme paremmin. Varasin vuokra-auton käyttöömme. Homma hoitui tekstiviesteillä oppaalle. ”Keskustelu” kävi näin:
  • Klo 10:21 Hei. Haluamme vuokrata pienen auton pe ja la 3.-4.4. Hannu Haapasaari Lanzarote Village 1265
  • Klo 10:28 Huomenta Hannu. Olen varannut teille B-luokan auton kahdeksi pv:ksi perjantaista alkaen. Hinta 106e ja haku hotellin vastaanotosta klo: 10:00. Mukavaa päivää! T: Julia/Finnmatkat
  • Klo 10:30 Ok.
Hyvää palvelua ja vaivatonta - hyvä. Vaihtoehtona olisi ollut suuntaansa parin kolmen kilometrin kävely jommalle kummalle Finnmatkojen toimistolle tai oppaan vastaanottoajan odottelu hotellilla. Olemme kyllä käyttäneet myös hotellilla olevaa vuokrauspistettä, mutta tällä kertaa näin.

Täysaurinko ja pilvet vaihtelivat, kun oleskelimme altaalla. Rouva nautti auringosta ja minä harjoittelin lounasta varten hotellin hampurilaisella, joka olikin runsas mutta hyvä. Ei taida Mäkkäri pärjätä. Rouva palasi altaalta, kun meinasi sataa. Ei satanut. Hän jatkoi auringonottoa parvekkeellamme, jossa lämpömittari näytti 34.5 astetta – auringossa tietenkin.

Myöhemmin on ohjelmassamme Eduskunnan kyselytunti Booxtv:n tallenteena.


Perjantai 4.4.

Auton vuokraus sujui joustavasti. Saimme Fiat Pandan. Ruokalasta noudettu picnic-paketti ja reppu kyytiin ja matkaan. Aluksi kohteenamme oli Playa Blanca. Ajoimme kohti Yaizaa ja käänsimme reitin Femesin laaksoon. Matkalla oli kohta, johon pysädyimme kuvaamaan näkymää Playa Blancaan. Ajoimme tuttua reittiä kylän laitamille ja parkkeerasimme vuoren rinteelle. Kiipesimme pientä polkua Montaña Rojan kraaterin reunalle. Päätimme kiertää kraaterin ja samalla katsella oliko edellisen noin seitsemän vuoden takaisen retkemme pikku kivistä muotoiltu U&M vielä näkyvissä. Ei ollut. Uutta emme tehneet, ehkäpä joskus seuraavalla kerralla. Näkymät olivat upeat, mutta tuuli tuntui huipulla. Olin kiipeämisen aluksi käynnistänyt Sportstrackerin. Palattuamme autolle oli kilometrejä kiipeämisistä ja kraaterin kiertämisestä kertynyt vähän yli kolme. Kun aikaa kului noin kaksi tuntia, oli keskimääräinen kulkunopeutemme 1.5 km/h. Varmaankin suorituksen merkittävyyttä arvioitaessa jonkinlainen ikähyvityksen huomioonottaminen on paikallaan. Vuorelle kiipeämisestä jäi paitsi hyvä ja nostalginen mieli myös paljon kuvia kotiin vietäviksi.

Matkamme jatkui pitkin tyrskyistä Los Hervideros laavarannikkoa. Pysähdyimme yhdessä kohdassa kuvaamaan. El Golfossa (amfiteatterimuosdostuma aivan meren äärellä vuoden 1730 tulivuorenpurkausten jäljiltä) kiipesimme vähän matkaa rinteen polkua kuvaamaan muodostuman pohjalla olevaa vihreää järveä.

Matka jatkui Timanfayan kansallispuiston läpi (Parque Nacional de Timanfaya). Alueella tapahtui hurjia tulivuorenpurkauksia kuuden vuoden ajan vuosina 1730-1736, ja myöhemmin yhdeksännellätoista vuosisadalla, lähinnä vuonna 1824. "El día 1 de septiembre 1730, entre las nueve y las diez de la noche, la tierra se abrió en Timanfaya, a dos leguas de Yaiza… y una enorme montaña se levantó del seno de la tierra". "1. syyskuuta 1730, yhdeksän ja kymmenen välillä illalla, maa avautui Timanfaya:lla kaksi peninkulmaa Yaiza:sta ... ja valtava vuori nousi maan povesta". (Vrt. runoilija, kirjailija ja kirvesmies Lauri Viidan runo ”Luominen”). Emme poikenneet turistikohde El Diablo:ssa vaan jatkoimme matkaa tiellä laavakenttien läpi Mancha Blancan kylään. Sitten matka jatkui etelään La Gerian alueen nurkkauksen läpi. La Gerian laakso, on julistettu "suojelualueeksi" ja on Lanzaroten tärkein viinialue. Asomadan ja Macherin läpi ajettuamme tulimme taas Puerto del Carmeniin ja hotellille. Etelän saarikierroksemme oli päättynyt. Saimme mielenkiintoisia vaikutteita ja upeita kokemuksia. Jotkut kiipeilyyn tottumattomat lihakset ilmoitellevat olemassaolostaan jonkin aikaa.


Lauantai 5.4.

Pohjoisen kierros. Suuntasimme hotellilta Tias:in kautta San Bartolomeen ja sieltä kohti Tahichea. Olimme ensimmäisessä tavoitteessamme César Mnrque:n talolla (käyntikohdetta ylläpitää Fundacion César Manrique) hiukan ennen kohteen avaamista, kello kymmentä. Olemme käyneet siellä monta kertaa ja aina kohde tuntuu yhtä mielenkiintoiselta. Tuliperäisen saaren ilme tulee korostetusti esille César Manriquen (1919 -1992) maalauksissa. Taiteensa lisäksi César Manrique:n
vaikutus ja käden jälki näkyy myös saaren maisema-arkkitehtuurissa ja monien turistien käyntikohteiden ilmeessä, muuallakin kuin Lanzarotella. Otimme runsaasti kuvia, tällä kertaa enimmin miljööstä. Pysyvässä maalausten näyttelyssä on myös muiden taiteilijoiden töitä. Esillä olleista maalauksista pääsi muistokortille vain yksi, Joan Miró i Ferràn maalaus ja Manriquen kaksi keramiikkaryhmää. Viihdyimme kohteessa hyvän tovin ja kaupasta ostimme pari t-paitaa sekä jotain pientä.

Matka jatkui Tahichen kautta tietä Lz-1 Jameos del Aquaan. Kohde on Manriquen toimesta rakennettu suureen laavakuplaan. Siellä on virvokkeiden myyntipisteiden lisäksi yhdessä kuplassa järvi, jossa turisteja kiinnostavat pienet sokeat albiinoravut. On myös aika suuri konsertti- ja teatteritila ja avoimen taivaan alla hienosti muotoiltu tekojärvi sekä maan pinnan tasolla näyttely- ja museotila. Joimme teet ja istuimme pöydässä pitkään luolan näkymiä katsellen. Filmiä paloi jälleen runsaasti. Kerrassaan hieno käyntikohde.

Kolmas kohteemme oli Mirador del Rio. Edelleen Lz-1:tä ajelimme ensin Orzolaan. Se on pieni kylä, josta lähtevät lautat Graciosan saarelle. Muutama kilometri ennen kylää on ranta-alueita joilla on lumivalkoista hiekkaa. Emme tällä kertaa pysähtyneet, ihailimme vain. Ajoimme läpi kylän ahtaat kujat ja jatkoimme kohteeseemme. Kohde on tyylikäs ja näkymät La Graciosalle sen suurista ikkunoista ja terasseilta ovat vaikuttavat. Koska olimme jo juoneet teet, tyydyimme kuvaamaan La Graciosaa kohteen ulkopuolelta. Samalla otimme muutaman kuvan tutunomaisista, mutta kuitenkin vieraanoloisista kukista tien vierellä.

Paluumatka oli alkuosaltaan kapeaa mutkaista serpentiinitietä, jossa myös korkeuserot olivat melkoiset. Harian laakso mainitaan matkaoppaissa 1000 palmun laaksona. Olimme jollain aikaisemmalla retkellämme pyyhkäisseet ohi pysähtymättä samaalla epäillen, että tokkopa palmuja sentään tuhatta olisi. Nyt korkealta vuorelta otetut ja autosta vauhdissa napatut kuvat vakuuttavat meille, että kyllä nimitys on oikeutettu. Matka jatkui Puerto del Carmeniin suunnistusvirheittä. Aikaisemminkin olen todennut, että ajelu Lanzarotella on leppoisaa ja mukavaa. Kotiseutumme laakeisiin näkymiin tottunut silmä lepää tässä tulivuorten merkitsemässä, lopulta kuitenkin avarassa maisemassa.

Sunnuntai 6.4.

Päivä vietettiin pääasiassa hotellilla. Aamiaisella oli myös cava-tarjoilu. Rouva valitsi auringonottopaikaksi paikallisen pätsin. Tulosta tuli siellä ja erityisesti rantakävelyllä. Päivä oli täysaurinkoinen. Vielä illallisella auringon hehku tuntui iholla. Aamulla peilistä katseli vastaan hiukan murjaanin oloinen herrahenkilö ja rouva erottui eritysen hyvin lakanoiden väristä.

Olimme lainanneet pari kirjaa hotellin valikoimansta. Luin maailman myydyimmän kirjailijan Agahta Christien (os. Miller 1890-1976) pokkarin ”Seitti”. Kirjan ensimmäinen painos on vasta vuonna 2001 suomennettu, alkuperäisteos oli näytelmä vuodelta 1954, ”Spider's web”. Televisioon sovitettuna Agathan tuotantoa on nähty mm. hahmon Hercule Poirot muodossa. Otin illalla mukaan huoneeseen brandyn, rouva oli vesilinjalla.

Maanantai 7.4.

Aamutaivas lupasi aurinkoista ja lämmintä päivää. Aamiaisen jälkeen lähdimme taas rantaan. Aamupäivän puolella melko heikko tuuli tuntui vähän viileältä, mutta ilma lämpeni vähitellen ja kävelymme loppupuolella hiekka tuntui jo kuumalta jalkapohjissa. Kilometrejä kertyi tällä kerralla noin viisi. Kevyestä liikunnasta tuli virkeä mieli. Lounaan jälkeen auringonotto jatkui allasalueella. Yritin käyttää tablettia. Se on kirkkaassa valossa ongelmallista. Vaikka ruudun kirkkaus on maksimissaan on luettavuus hyvä vain varjossa. Vaikka auringossa on hyvinkin lämmintä, tuntuu kevätilma varjossa viileältä. Rusketuksemme tietenkin parani tänäänkin. Olemme jo saaneet entisaikojen rahvaan ihonvärin. Illalla istuimme parvekkeella ja katselimme maisemaa hämärän vähitellen tihetessä. Kuu oli tänä iltana epämukavan korkealla, melkein zenitissä. Nautimme kovasti illasta parvekkeella.

Tiistai 8.4. 75-vuotis syntymäpäivä

Tänään alkaa elämäni neljäs kvartaali. Olisi varmaan liioittelua toivoa, että joskus voisin kirjoittaa myös viidennestä. Olisiko edes loogista. Harjoittelin jo eilen testaamalla illallisella Manrique-aiheista t-paitaa. Toimii varmaan tänäänkin.

Tein eilen illalla ja tänä aamuna päivitykset Lantulan kyläyhdistyksen kotisivuille. Kesäinen ilme tulee varmaankin vähitellen myös Suomen luontoon. Sain rouvalta kauniin synttärikortin ja Suomesta onnitteluja tekstiviesteinä. Kiitokset kaikille ja eritysesti Tuulalle pitkästä yhteisestä taipaleesta. Rantakävelyn aikana hotellin henkilökunta oli toimittanut huoneeseen Brut-pullon ja nätin kortin tekstillä ”Happy birthday from the entire team of hotel Lanzarote Village”. Many thanks for remembering - Muchas gracias por recordar.

Synttäriarvat raaputettiin asiaankuuluvan jännityksen väreillessä ilmassa. Tapparan arpa säilytetään muistona.


Loput matkapäivät

Matkapäiväkirja sulkeutuu tällä erää. Matkamme yksityiskohdat palautuvat kohtalaisen matkakuvien määrän avustamina. Täkeintä ovat henkilökohtaiset kokemukset, jotka elävät muistoina, enemmän tai vähemmän kullattuina. Ajan myötä aina enemmän. Rusketukset vaalenevat aikanaan, muistot kestävät pidempään. Suljemme päiväkirjan hyvillä mielin.

"Rakastamansa asiat lapsi säilyttää sydämessään aina vanhuuteen saakka. Kauneinta elämässämme on se, että sielumme jäävät leijailemaan paikkojen ylle, missä kerran iloitsimme."
Kahlil Gibran (1883 - 1931, libanonilainen kirjailija, runoilija ja taiteilija)


Adios i hasta luego
Puerto del Carmen, Lanzarote
Tuula ja Hannu Haapasaari

torstai 6. helmikuuta 2014

Muistot ja mielen maisemat


Muistot ja mielen maisemat 
  
Loimaan yhteiskoulun kasvatti, kirjailija Tuula-Liina Varis kertoi Loimaan Heimolinnassa elämästään, kirjoittamisesta ja omasta kirjailijan työstään. Osallistuin rouvan kanssa tilaisuuteen suurin odotuksin. Emme pettyneet. Oli upea kokemus palata ajatuksissamme kouluaikojen kauppalaan ja muistoihin. Kuva Heimolinnan tyhjästä näyttämöstä ei ole meille pelkkä kuva. Se on myös kuva koulumme juhlien näyttämöstä kuuden vuosikymmenen takaa. Aika on hämärtänyt muistikuvia koko koulun kokoontumisesta katsomaan yhdessä oppilaiden esittämiä Topeliuksen näytelmiä Adalmiinan helmi, Prinsessa Ruusunen tai Lintu sininen tai elokuvia Quo vadis ja Erämaa elää - hämärtänyt, mutta ei hävittänyt.

Kun kuljemme kouluvuosiemme kauppalassa, muistamme kaiken vuosikymmenien aikana kertyneen uuden takaa myös sen menneen, näin myös tuossa kuvassa. Kuvassa on mukana, kuten amerikkalainen valokuvaaja Ansel Adams (1902-1984) toteaa, tuo aika, lukemamme kirjat, kuuntelemamme musiikki, rakastamamme ihmiset. Kuva ja mielikuva yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla. Heimolinnan tyhjä näyttämö ei ole meille tyhjä. Kun tyhjälle tuolille istuu illan vierailija, loimaan likka, salintäyteinen yleisö virittyy kukin omalla yksilöllisellä tavallaan kokemaan osallisuuttaan muistojen kerroksiin. 


Kirjailijan tuottamasta on epäoleellista pohtia, ovatko kuvatut tapahtumat ja henkilöt tosia vai kuvitteellisa. Ei myöskään se ole tärkeää, ovatko henkilöt oikein kuvatut tai edes olleet olemassa. Kuvaus on totta kirjailiajalle - ja lukijalle siinä ja sillä hetkellä. Muistelussa ei ole tärkeää se, kuinka tarkkoja tai tosia muistot ovat. Ne ovat tosia ja oikeita muistelijalle, hänen ominaan. Onnellisilla hetkillä, traumaattisilla muistoilla, tavallisella arjella, kaikella on merkityksensä ja tarkoituksensa. Kerronnan henkilöt nousevat esiin muistojen taustasta, lukija ja kuulija uppoaa sinne. Ne ovat mielen maisemaa. Hyvä kerronta antaa lukijalle mahdollisuuden avaraan kokemukseen, kullekin omaansa.

Päätän illan tuntemusten muistelun kirjailijan esiin houkuttelemaan 50-luvun koulunuorison "kaviouraan": Heimolinna, Saviseudun baari, Kino, ja lisään siihen vielä omanani muistuman pesäpallokentälle jäädytetystä luistinradasta pukukoppeineen sekä jokijään lohkareilla päällystetyn pitkän liukumäen.

Tuolloisen koulupojan terveisin 6.2.2014
Hannu Haapasaari

 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Matkalla Kööpenhaminassa

Matkalla Kööpenhaminassa

Saimme joululahjaksi lennot Kööpenhaminaan. Annoimme toisillemme lahjaksi kolme hotelliyötä. Tanskasta ja Kööpenhaminasta meillä on paljon nostalgisia muistoja. Matkasta tulisi miellyttävä. Säätiedotuksetkin lupasivat ajankohtaan nähden kohtuullisia matkapäiviä.

Perjantai 13.12.

Pakkaukset olivat valmiina ja tavallinen arkiaamupala nautittiin kotona. Vähän kello seitsemän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Suomen ykköskenttää. Aamu oli tuulinen, melkein myrskyinen, mutta matka kentälle sujui mukavasti. Myös lento oli ongelmaton ja saavuimme hiukan etuajassa Kastrupiin. Junalla pääsimme mukavasti päärautatieasemalle. Kävelimme ehkä puoli kilometriä ja siinä hotelli Fox sitten oli. Hotelli oli yllätys, vaikka jo nettikuvien perusteella oli itämässä ollut ajatus, että mihinkähän tuli ryhdyttyä. Huoneemme on kovin pieni ja kalustus niukka. Puuttuu yhtä sun toista, mihin olemme yleensä mukavissa etelän hotelleissa tottuneet. Huone oli erittäin siisti ja viihtyisyyttä paransivat japanilaistyyliset seinäpiirrokset. Yritimme reseptionissa pyytää huoneeseemme yhtä lisätuolia, jotta molemmilla olisi istuinpaikka. Iloisesti hymyilevä ja palvelualtis rouva totesi, ettei heillä ole ylimääräisiä tuoleja ja ehdotti, että tekisin kirjoitustöitäni alakerran aulassa, jossa heillä on tuoleja. Kirjoittelen tätä nyt huoneemme ainoalla jakkaralla istuen. Rouva seuraa televisiosta tanskaksi tekstitettyä viideohjelmaa. Toivon, että työskentelyolojen puutteellisuus korvatuu antaumuksella kirjoitetun tekstin laadukkuudella. Ainakin tähän tekstiin tallentuu eksoottinen hotellikokemus. Kaupunki tuntuu mukavan tutulta ja varmaankin kadut ja mielenkiinnon kohteet asettuvat vähitellen oikeille paikoilleen myös matkalaisten korvien välissä.

Tämän ensimmäisen päivämme ohjelmaan ei taida mahtua muuta kuin käynti Strögetilla, kaupungin kuuluisimmalla turistikadulla.

Yö oli rauhaton. Jossain huoneessa möykättiin. Hiljaisuus tuli kello 6:30. Swisscomin wifipalvelu taitaa toimia vain paperilla. Soneran pakettiliittymä toimii odotusten mukaan. Sen turvin kävin aamuvarhaisella hiukan kotitöissä.

Lauantai 14.12.

Hotellin puutteiden ja yömelun takia harkitsemme hotellin vaihtamista. Aamiaistarjoilu odottaa aulatiloissa. Katsomme seuraavaksi, mitä on. Suunnitelmissa on tänään kaupungin keskustan katselua, erityisesti Strögetin. Tivoli on varmaankin ohjelmassa. Sään pitäisi olla edelleen kohtuullinen.

Päätimme kuitenkin pysyä tämän hotellin asiakkaina. Tälle päivälle tulikin aika hyvin kävelyä. Aamulla jo ennen kymmentä katselimme Strögetin (Östergade) näkymiä. Vanhat tyylikkäät kaupunkitalot olivat hienoa katseltavaa. Pieni joulutori Kongens Nytorvilla kierrettiin. Se oli viehättävä. Ostoksia teimme ostoskadun liikkeistä, lastenlapsille jotain pientä ja herrahenkilölle sukat Illumista. Teimme Strögetille kaksikin reissua. Illumin yhteydessä olevasta Holm's Bagerista ostimme lämmitetyt pitsanpalat. Lounas nautittiin ulkona kadun kulkijoita katsellen. Jäin lopettelemaan kahvimukillistani. Rouva päätti käydä katselemassa vähän parempaa laukkua luksusliikkeestä nimeltä Louis Vuitton. Hän tuli hetken päästä takaisin ehkä hiukan turhautuneena. Ovella oli ollut jonoa ja sisään päästettiin kerrallaan vain rajoitettu määrä asiakkaita. Yritimme hetken päästä uudestaan ja pääsimme sisään. Laukku jäi vielä hakuseen. Huomasimme, että toiseenkin liikkeeseen jonotettin. Kauppaketjulla Söstrene Grene on yhteensä 25 liikettä Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa. Tämä liike on yksi niistä. Kun juuri sillä hetkellä kerberos päästi asiakkaita sisään, menimme lauman mukana. Jos sinulla on taipumusta klaustrofobiaan, en suosittele. Liikkeen tavaravalikoima oli jotenkin entisen Tiimarin tapaista. Valikoimaa oli runsaasti ja tavaraa poskettomasti, kahden kerroksen verran. Asiakkaiden palvelu oli järjestetty Ikean tapaisesti, Jono kiersi läpi koko liikkeen. siitä ei voinut poiketa minnekään. Viimeksi oli pari kassaa, ja sitten pääsimme ulos.

Koska käynti Tivolissa on myös toiveissamme, kävimme Tivolin pääportilla ihmettelemässä jonoja. Huomenna sitten ehkä. Rodhuspladsin metrotyömaalta lähetin facebookiin aitakuvan. Tampereen tunnelihanke taitaa jo olla käynnistynyt.

Hotellin aulassa on myös reseptionin hoitama baaritarjoilu. Teetin Camparista jonkinlaiset drinkit ja niiden takaa seurailimme aulan tapahtumia samalla kun kirjoitimme muutaman kortin ja katsoimme ylen uutiset tabletilla. Aulassa pääsin käyttämään hotellissa tarjolla olevaa Swisscomin verkkoa. Tulihan sekin kokeiltua. Soneran pakettiliittymä toimii täällä myös oikein hyvin. Vein kortit punaiseen postilaatikkoon, täällä Brevkasse. Huomisen sääennuste lupailee jotain tihkun tapaista - saapa nähdä.

Sunnuntai 15.12.

Tätä kirjoitellessa ulkona on vielä sen verran pimeää, että aamuvarhaisesta säästä ei saa selkoa. Kotona ennen viittä alkanut lumipyry on varmaankin kasannut talvea pihallemmekin. Saa nähdä jatkuuko Pappilanpirteissä edelleen valikoiva lumenpoisto, vai onko otettu opiksi ja yhdenvertaisuusperiaate sisäistetty. On näyttänyt ilmeiseltä, että kauna ei häviä ennen kuin kaunattaret häviävät.

Olemme nukkuneet yömme hyvin. Meluhäiriöitä ei ollut. Eilinen aamiainen oli monipuolinen ja hyvä, kahvikin ihan kelvollista. Odottelemme kaikessa rauhassa, että pääsemme tankkaamaan.

Aamiaisen jälkeen rouva jäi vielä lepäilemään ja minä lähdin ulos kuvailemaan. Kohteena oli Örstedt's Park. Kaimani Hans Christian Örsted (1777-1851) oli elektromagnetismia tukinut fyysikko, ja kemisti, alumiinin löytäjä, Tanskan kultaisen ajan merkittävä vaikuttaja. Kauniin puiston keskiosa muodostuu suuresta lammesta siltoineen. Sen ympäri kiertelee kävelyteitä ja lenkkipolkuja. Puistossa on useita klassisia veistosfiguureja ja kolmen suurmiehen patsaat. Pääsin myöhemmin rouvan ottamaan kuvaan kaimani patsaan kanssa. Rouva kuvattiin kakkosnimikaimana vielä joulukuussa kukkivan orvokkiviljelmän kanssa. Voin hyvin kuvitella puiston tämän kaupunginosan asukkaiden ja perheiden miellyttävänä vehreänä ja kukkivana kesäkeitaana.

Olimme hyvissä ajoin ennen yhtätoista Tivolin portilla. Pääsimme sisään vain vähällä jonottamisella. Tivolinäkymä oli tuttu ja viihdyttävä. Tihkusateen takia olimme vetäneet yllemme sadeviitat. Tihku lakkasi ja ystävällisten hymynhäiveiden opastamana jatkoimme kiertelyä talvitamineissamme, ilman viittoja. Muutaman tunnin tivolikäyskentely ei nostattanut vilua, olimmehan hyvin varustautuneita. Tanskalainen vanharouva näytti pärjäävän varsin kevyillä avokkailla ja nailoneissa. No hän oli asiantuntija ja me vain turisteja. Muutkin turistit näyttivät kyllä varustautuneilta.

Meitä, tällä iällä, kiinnostavat vähemmän huvipuiston laitteet, enemmän se kaikki muu puistossa. Puisto ei ole vain lasten huvipuisto. Liioittelematta voin todeta sen olevan monen tasoisesti ja monikerroksisesti osa tanskalaisten kulttuuria. Kaikkea ei turisti tavoita siitä, mutta me nautimme monella aikuisten tavalla. Mitä tarttui mukaan. Mielihyvää pitkään muisteltavaksi, muutamia viehättäviä pikkuesineitä ja hiukan glögiä ja sydänvohvelia hillolla. Mistelinoksien myyntipistettä emme löytäneet. Lammessa oli runsaasti sorsia, enimmin uroksia. Sorsaa emme yrittäneet saada mukaamme, eivät olleet hinnoiteltuja. Paluumatkalla hotellille jalat hiukan painoivat, mutta mieli oli kevyt.

Päivälevon jälkeen suuntasimme lähiruuan hakuun. Tiesimme täsmälleen mitä haluaisimme, Holm's Bageri'n pitsat ovat maukkaita. Nautimme pitsat ja kahvin katupöydässä. Itse asiassa ruoka ei ehkä ollut niin tärkeä kuin kuljeskelu pitkin joulutunnelmaista Strögetiä. Bonuksena juuri Strögetin päässä paistoi täysikuu. Siellä se oli vaikkemme olleet hoksanneet etukäteen tilata. Joku muu oli.

Olen joskus ajatellut, että hyvän matkan jälkeen on kuin osa matkalaisen sielusta jäisi matkakohteeseen. Myöhempi matkakuvien katselu saa mukaansa paikan pällä koettua ja nähtyä. Kuva on muuta kuin pelkkä kuva. Mieilikuva on ainutkertaisten yksilöllisten kokemusten kollaasi ja sellaisena jakamattoman yksilöllinen, väheksymättä ollenkaan muiden mukana olleiden tai yhteisöllisiä kokemuksia. Tätä voisi ehkä nimittää laajennetuiksi matkamuistoiksi - jos nyt ollenkaan tarvitsisi.

Kööpenhaminassa joulukuussa 2013
Hannu Haapasaari

perjantai 20. syyskuuta 2013

Matka Alcudiaan - un viaje a Alcudia


 Linkki kuvakoosteeseen

Prologi

Myöhempiä tarpeita varten otin kokeiluun Holiday Phone nimisen yrityksen palvelun. Tilasin sen kautta espanjalaisen prepaid simkortin. Palvelun tarjoaja löytyy helposti Googlen haulla.  Tilaus sujui mutkattomasti ja kortti ohjeineen tuli kirjeessä viivytyksittä. Jos myöhemmin haluan käyttää ulkomailla maan omaa puhelinverkkoa, jokin tämän tapainen palvelu saattaisi silloin tulla kysymykseen. Tämän palvelun käyttäjä tekee puhelimelleen ensin kotimaassa soitonsiirron tulevaan ulkomaiseen numeroonsa ja ulkomaille tultuaan kirjautuu ko. maan operaattorin (tässä tapauksessa Ortel) palvelun käyttäjäksi. Kotiinpaluun jälkeen kotimaan simkortti palautetaan käyttöön ja soitonsiirto puretaan.

Kotimaasta ulkomaiseen numeroon otettu yhteys laskutetaan kotimaan hintojen mukaan. Minä  maksan kännykkääni ulkomaille tulevan puhelun tai tekstiviestin täkäläisen ulkomaanpuhelujen hinnoittelun mukaan. Kun soitan tai tekstaan täältä Suomeen, näkyy vastaanottajalle espanjalainen kännykkänumero. Tällä kohtaa ei palvelu minun kannaltani ole aivan kohdallaan. Tarvitsisin palvelua, missä lähettäjänä näkyisi minuun kotimaannumeroni, mutta hyvä näinkin.

Osittain toimivaa palvelua kokeilin siten, että otin kännykkäni Internet-yhteyden käyttöön. Kännykkäni palvelu "I am Here" antoi seuraavan tiedon, jonka välitin sähköpostin kautta tähän blogiini:

I am Here:
Carrer Pescadors de s'Albufera
07458
Baleaarit
http://maps.google.com/maps?q=39.78961,3.128067


Tulopäivä keskiviikko 11.9.2013

Hotellimme matkalla on Alcudia Pins. Matkamme on ehdottomasti enemmän turistimatka kuin matka jonkin monimutkaisen palvelun testaamiseksi. Perinteisesti etelänmatkamme alkavat hyvin varhain aamuyöstä ajomatkalla Tampereelta Suomen ykköskentälle, niin nytkin. Pikku kommelluskin sattui unenpöpperöiselle herrahenkilölle. Ostin myöhempää tarvetta varten vesipullon, mutta ostin sen ennen kansainväliselle alueelle siirtymistä. No rikehän se ei ole, hölmöyttä kylläkin. Pulloa ei voi viedä läpi turvatarkastuksesta, menetin sen, vaikka se oli korkkaamaton. Matkalaiset tietävät erinomaisesti, että lentovesi maksaa ramuttomasti enenmmän kuin esimerkiksi Sivasta ostettu pullovesi. Kai se sitten on niin paljon parempaa. Kahden euron ja nejänkymmenen sentin hinta pikkupullosta on myyjän mielestä kai perusteltavissa. Tarvitsimme vesipullon lentokoneeseen, joten ostin uuden samanlaisen. Pikku pullomme lentovettä tuli kaikkiaan maksamaan 4.80 euroa. Koska tein ostoksen kansainvälisellä alueella taxfree-marketista, jouduin välttämättä esittämään kassalla lentolippuni, ilman sitä olisin jäänyt vedettä. Kassalla selostin myyjälle ostoksemme vaiheet ja kysyin, että onko systeemissä jotain vikaa vai onko vikaa hölmössä maalaisasiakkaassa. Myyjä oli korrektin kohtelias eikä ottanut kantaa kysymykseen. Tiemme erkanivat ystävällisissä merkeissä. Jos olisin matikan opettaja, suorittaisin ehkä pikku laskelman ostoksellamme. Pikku pullo lentovettä, hinta meille kaiken kaikkiaan 4.80 euroa. Vastaava pullo Sivasta ostettuna, ehkä 48 senttiä. Lentoveden hinta oli siis noin kymmenkertainen, mutta saimmehan noin 900% parempaa vettä.

Lento Mallorcalle ja matka Alcudiaan sujui ongelmitta. Tutustuimme kovassa merituulessa ja pikku sadekuuron virkistäminä hotellialueeseen ja myöhemmin hotellin ruoka- ja juomatarjontaan. Vaihdamme huonetta huomenna.


Torstai 12.9.2013

Turistipariskunnan aikaisempi lintu löysi Aamulehden verkkosivuilta uutisen "Vuonna 2006 voimaan tulleet lentomatkustajien nesterajoitukset lieventyvät, ja voivat jäädä kokonaan historiaan, kertoo MTV3. ...". Pessimisti sanoisi, että maailmaan jää vielä lukematon joukko järjettömyyksiä, vaikka yksi poistettaisiin - optimisti taas: aina mennään parempaan suuntaan, jollei muuten, niin otetaan ensin pohjakosketuksia. Niinpä.

Rouvan aamupalveluun on kotona sisältynyt vuoteeseen tuotu Aamulehti, miksei sitten täällä reissulla. Hotellissamme on myös täällä huoneistossamme kuuluva ilmainen wlan. Sen avustuksella Aamulehden ilmaistarjonta on käytettävissämme. Pieni osa päivän liikunnastani jää pois, kun lehden tarjonta saadaan  mukavasti "ilmoitse". Viikon aikana tulemme kyllä monin tavoin kompensoimaan liikuntaa ylläpitävän postilaatikon puuttumisen.

Olen elvyttänyt matkaani varten BooxTV:n käyttöoikeuteni ja pannut tv-ohjelmia jatkuvaan tallennukseen. Vaikka muutaman Suomessa näkyvän tv-kanavan suorakatselu ei ole selainta käyttäen ulkomailla mahdollista, voimme halutessamme katsoa täälläkin esimerkiksi ylen ja mtv3:n uutislähetykset sekä muiden tärkeiden tv-ohjelmien tallenteet, pikku mukavuuslisä matkalle.

Espanjalaisen simkortin käyttöönotto onnistui, kiitokset Holiday Phonelle. Kokeiltiin jo eilen. Se saa nyt välittää yhteyksiä sekä paikallisiin alkuasukkaisiin että kotimaahan. Yhteydet paikallisiin jäävät varmaankin harvinaisuuksiksi, kuten kännykkäpuhelut  ensimmäisten kännyköiden aikaan. Ei siksi, etteikö täällä olisi kännykät käytössä - niitä kyllä piisaa, kaikkialla ja kaiken ikäisillä. Kiitokset vanhalle Nokialle. 

Heti kiitosten jälkeen - - -
Arvelen että tämä mobiiliyhteys ei kuitenkaan loppujen lopuksi tyydytä tarpeitani joiltain  osin. Systeemin, jonka käytöstä pitää maksaa, on oltava kaikilta osin luotettava. Puheajan lisän lataus näyttää toimivan, mutta prepaidliittymän käytössä oleellinen saldokysely ei ole hallinnassani. Puhelun siirto kotimaasta vieraaseen liittymään on vinksahtanut toimimattomaksi. Tätä ongelmaa en pysty täältä korjaamaan, se on palveluntarjoajan hallinnassa. Asiaan pitää palata Elisan myymälässä Kalevan Prisman eteisessä. Soitto Elisan palvelunumeroon ei tule kysymykseen. Se tyhjentäisi prepaid-liittymän puheajan jo pelkällä jonotusmusiikin kuuntelulla. Paljon olisi mobiilitoimijoilla mobiilitöitä. Asiakkaalle tärkeät pienet asiat jäävät suuren rahastussysteemin jalkoihin. Voi tietenkin olla myös niin, että kännykkäni, vaikka onkin äly- , ei ole osannut automaattisesti käsitellä oikein liittymän tarvitsemia asetuksia. Kun minäkään en osaa, vaikka olen inhimillinen äly, niin siinä sitä sitten ollaan.

Jos merituuli ei kaada, suoritamme myöhemmin päivällä rantakävelyjä. Käveltävää hiekkrantaa on ehkä 14 kilometriä. Koko urakka taitaa vaatia parikin viikon reissua.

Näyttää siltä, että päivästä tulee vähätuulisempi. Weather Underground lupaa Mallorcalle päivän maksimilämpötilaksi 25 astetta ja sateen todennäköisyys on 20% luokkaa - siis hyvää Suomen kesäsäätä. Tätä kirjoittessani ennustelämpötila on 18 astetta ja ulkona on vielä pimeää.

Huoneen vaihto sujui ongelmitta. Aamupalan jälkeen sain reseptionista avainkortit. Siirsimme tavaramme toiseen rakennukseen. Uudesta kolmannen kerroksen huoneistostamme on hieno näköala merelle. Näköala korvaa hyvin sen, että hotellin vilkkaimmalle uima-altaalle on paitsi näköala myös meluyhteys. Alle kouluikäisiä lapsia on paljon ja heistähän lähtee ääntä.


Perjantai 13.9.2013

Emme ole taikauskoisia, vaikka ajatus sisällä pysymisestä ja noutoruuan tuottamisesta hotellihuoneeseen olisi hyvinkin saattanut käväistä mielessä.

Eilinen rantakävelymme oli muutaman kilometrin pituinen. Sää oli koko ajan miellyttävän lämmin. Välillä aurinko paistoi täydellä terällään, välillä ohuen pilviverhon himmentämänä. Hiukan piti totutella siihen, että herrahenkilö oli ilmeisesti koko näkyvissä olevan rantakaistaleen vaalein. Melko varmasti en matkalta palattuamme ole Suomen vaalein. Jo nyt alkaa näkyä tulosta ja pian varmaankin vastaantulijat hymyilevät iloisesti punaiseksi palaneelle turistinenälle. Rouva huomasi päivällisellä, että olin pohjustanut ruskettumisprosessiani tavallista runsaammalla porkkanatuotteiden syönnillä. Eläköön karoteeni;  ¡Viva el caroteno!




Teimme pitkän rantakävelyn. Hotellien lähellä väkeä oli rannalla hämmästyttävä määrä. Kauempana väki väheni. Hienohiekkainen ranta erottuu selkeästi rauhoitetusta luonnonpuistoalueesta, jolle pääsy on hienovaraisesti rajoitettu. Yhdessä kohtaa oli laudoitettu kulkutie mäntymetsän siimekseen haluaville. Kuljimme siitä varjoisen ja viileä metsän poluille. Rannan kuumuuden jälkeen oli miellyttävää kulkea varjoisia polkuja ja katsella täkäläistä luonnonmetsää. Otimme paljon kuvia.

Tutkimme hotellin marketin tarjontaa. Ostimme pari pientä pahvipurkillista gazpachoa. Huomasimme, että puolen litran vesipullon sisältö muistutti epäilyttävästi seutulan lentovettä. Ostimme kaksi pulloa (40 senttiä kpl), kun halvalla sai. Tekisi mieli sanoa, että laatu oli parempaa kuin lentoveden - en kuitenkaan sano.


Lauantai 14.9.2013

Päivä alkoi lupaavasti. Ikkunanäkymä ja ulkona suoritetut havainnot pilkkasivat WU:n sääennustetta, joka lupasi vähän eilistä huonompaa turistikeliä. Pidimme kiinni käsityksestämme, ettei sää voisi turistin kannalta juuri miellyttävämpi ollakaan.

Totesimme, että AI-palvelu, missä kaikki on valmiina käytettävissä, varmaankin kuormittaa kotona henkilövaa'an jousta. Ajattelimme korjata ongelmaa täällä hiukan nuukailemalla ja kotona enemmän. Lyhyiden rantakävelyjen lisäksi löhöimme altaalla ja smooltookkasimme suomalispariskunnan kanssa. Koska herrahenkilö oli juuri eilen uinut meressä, pidimme tauon siitä aktiviteetistä.

Hotellilla on "laululava", katettu ja laadukkain äänentoisto- ja multimedialaittein varustettu estradi. Seurasimme muutaman esityksen. Ei huono. Rouvan antibioottikuuri loppui. Nautimme päivän päätteeksi parvekkeella palmujen silhuetista merinäkymässä ja lyhyestä iltahämärästä.


Sunnuntai 15.9.2013

Tänään taitaa olla kaupunkipäivä. Tavanomaisen ajattelun mukaan kaupungissa kannattaa käydä silloin, kun kaupat ovat kiinni. Epäilen, että ajattelun taka-ajatus ei täällä toimi. No mikään ei ole niin nokkela kuin nuuka turisti - paitsi ehkä paikallinen kauppias. Edes siestan aikaan tehty kaupunkivierailu ei taitaisi vapauttaa heräteostoksista. Tuli tässä mieleen, että herrahenkilön em. ajatus taitaa olla hiukan kotoperäinenkin "Tampereen kekustassa käydään  vain, jos on pakko". Käyvimme tänään Port d'Alcudian vanhassakaupungissa. Väkeä oli niin tolkuttomasti että parilla ostoskadulla oli vaikeaa päästä etenemään. Ostimme rannekellon, viisi euroa. Kävelimme vanhan kaupungin muurilla hyvän matkaa ja otin tietenkin valokuvia mielenkiintoisilta tuntuneista kohdista. Paikansin kännykällä sijaintimme kaupungin muurilla myöhempää ihmettelyä varten. Bussipysäkillä oli väkeä myös tungokseksi asti. Jonotimme, ensimmäinen bussi tuli täyteen. Pääsimme toisella paluumatkalle, joka sujui ongelmitta.

WU:n ennusteesta poiketen sää oli aurinkoinen ja koko päivä erittäin lämmin. Rouvakin ui kaksi kertaa meressä. Meressä uinnin jälkeen nousi mustia pilviä ja tuuli navakoitui, mutta sadetta ei tullut.

Seurasimme illan ohjelmaa hotellin esiintymislavalla. Lavan edessä on hyvinkin yli sata pyöreää neljän hengen pöytää. Vain muutama oli vapaana, mutta mahduimme mukaan. Musiikkiesitykset olivat laadukkaita. Ne olivat myös moderneja ja "kansainvälisiä", kuinkas muuten. Rytmiikka ja soinnutus ovat kovasti uudistuneet sitten musiikin opiskelun päivieni (TOKK 1960-62, lehtori "Hermannin" opetukset ja Eino Linnalan Yleinen musiikkioppi I–II (1938–1940)). Toisin kuin Suomessa, täällä "rokahtavammatkin" esitykset tuntuvat pehmeämmiltä - siis siedettäviltä. Pahimmat modernin taiteen merkillisyydet eivät pääse tähän nuorille ja suurille ihmisjoukoille tarkoitettuun tuotantoon (jos et hahmota, onko taulu oikein- vai väärinpäin seinällä, tai onko taulu taulu, miksi ollenkaan katsot).


Maanantai 16.9.2013

Turisti lukee ilokseen tämänpäiväisen kaltaisia sääennusteita. Koko päivänä ei pitäisi sataa. Puolipilvinen taivas selkenee kello yhteentoista mennessä. Saapa nähdä seuraako Platges de Muron (monet nimet näyttävät olevan katalaaniksi, täällä puhuttuna itä-katalaanin murre mallorquin) tienoo ennusteita vai tarjoileeko omaa (murteellista) sääratkaisuaan. Jos näin mennään, on sen jälkeen ainakin kolme tuntia selkeää ja lämpötila on noussut kello neljääntoista mennessä 27 asteeseen. Sitten taivas pilvistyy, mutta läpötila pysyttelee korkeana. Tuuli voimmistuu aamun heikosta yhteentoista metriin sekunnissa.

Kirjoittelen tätä aamulla ennen kello seitsemää. En tavoittele esiintymistä Suomen TV:n sääprofeettana. On mukavaa, kun on olemassa globaali sään havainnointijärjestelmä ja havaintoja ymmärtäviä meteorologeja. No mukava ja mukava. Kotimaassa saamme kyllä piakkoin pimeyttä ja sateita, ehkäpä räntääkin. Näihän se on monilla seuduilla muuallakin. Jopa kreikkalainen muinaistarusto kertoo, että syksyn tullen Persefone, Demeterin kaunis tytär on taas siirtymässä alas Haadeen valtakuntaan jättäen meille kylmyyden, pimeyden, tuulet ja sateet. Meillä Suomessa, missä on "... syksyn pimeät saartaneet, mykkinä henkeä salpaavasti ... " (Aaro Hellaakoski), syysahdistuksen kompensoi myöhemmin valkea lumi ja talvinen valo.

WU:n sääennuste tunti tunnilta oli hieman viitteellinen. Ennusteen perusteella ei kannata etukäteen määrittää aurinkoöljyjen levitysaikoja. Ikkunasta ulos katsominen tuottaa tulokseksi paikallisen täsmäsään havainnon. Sää oli koko päivän hyvin miellyttävä. Rouva oli altaalla ja yhdessä kävimme rannalla. Emme uineet, mitä sitä nyt joka päivä - näin syksyllä.

Rouva säilyttää kännykkäänsä lukkojen takana. Se kaivettiin tänään esiin. Eikös vain ollut kertynyt tyttäreltä viisi soittoyritystä ja yksi tekstiviesti. Asia hoidettiin ja samalla selostin herrahenkilön kännykän yhteysongelmia suomalaiseen liittymään. Kun Elisa-neiti panee oven säppiin, niin eihän sille täältä mitään mahda. Ulkomaanpuhelujen maksut pahimmillaan kaksinkertaisesti veloitettuina kyllä kelpaavat palveluntarjoajille. Sanoinkin tyttärelle, että kun nämä minun kännykkäyhteyteni useinkin ovat epävarmat tai toimimattomat, on hyvä, että rouvan toimivat ja kännykkäkin on hyvin turvassa.

Espanjalaisen liittymäni datatoiminnot ovat kunnossa. On kätevää tallentaa vaikkapa paikkatieto karttalinkkeineen kännykällä ja lähettää se edelleen ilman, että roamingruletti rahastaa. Houkutus enempäänkin mobiilidatan käyttöön on iso, koska nettiin pääsy hotellin verkon kautta vaatii aina kirjautumisen selainta käyttäen. Etäyhteyksiä (ssh ja ftp) ajatellen toiminta on hiukan turhan kiemuraista. Kaikki kyllä toimii niin hyvin kuin se tällaisessa järjestelmässä on mahdollista. Hotellin ilmainen wlan onkin meille tärkeä hotellin valinnan kriteeri. Operaattorien ulkomaanliikenteen hintojen järkeistäminen on kai edennyt kukonaskeleen verran, mutta edistyminen tuntuu olevan perin sinkeää - kuin tervaa ryyppäisi.

Iltaruokailun jälkeen kävimme ostamassa hotellin marketista kaksi pahvipurkkia gazpachoa lisää. Nautimme sitten kotona tästä espanjalaisten kesäherkusta. Maltoimme mielemme emmekä ostaneet vesipulloa, vaikka halvalla olisimme saaneet.

Esiintymislavalla on ohjelmaa joka ilta. Tänään kuuntelin mielenkiintoisen multimediaesityksen. Musiikki sisälsi pentatonisia vivahteita ja taustalla vaihtuvat kuvat olivat pohjoismaisen tuntuisia, melkein lapinaiheisia, upeita. Luulin esitystä norjalaiseksi ja taisi ollakin. Mukana oleva intiaanipäällikkö siirsi ajatukset Pohjois-Amerikan pohjoisille alueille ehkä Minnesotaan tai Kanadaan, pohjoismaisten siirtolaisten alueille. Intiaanien musiikissahan esiintyi pentatoniikkaa. Eurooppalaiseen tietoisuuteen tämä tuli ehkä vahvimmin Antonín Dvořák:in 9. sinfonian myötä (Sinfonia uudesta maailmasta), jonka johtosävelmä on ainakin monelle ikäluokkaani kuuluvalle tuttu. Esitys oli tietenkin perin nykyaikainen show, mutta nautittava. Jo pelkästään sen takia olisi ehkä kannattanut matkustaa tänne, jos pikku liioittelu sallitaan.

Tämä ilta käytetään lepoon ja kevyeen virkistykseen. Kuu oli matkamme aikana hissukseen muuttunut puolikuusta täydeksi. Nautimme parvekenäkymistä kuutamossa. Huonekunta E308 toivottaa "Buenas noches".


Tiistai 17.9.2013

Rauhallinen aamu, niinkuin kaikki aamut täällä. Muutoinkin hotellivieraat tuntuvat olevan siivoa väkeä. Perheet lapsineen elävät omaa hotellielämäänsä, vahemmat huolehtivat lapsistaan. Pienten kanssa päivien pitääkin kulua pitkälti pienten lasten ehdoilla. Aikuisten lomanvietto näyttää niinikään mallikkaalta. Talossa, jossa huoneemme on, ei ole ollut yöhäiriöitä. Altaiden käyttöajan jälkeen illalla henkilökunta kiertelee panemassa paikkoja kuntoon. Aamulla viimeistellään. Tällä vieraiden määrällä, noin kymmenen talon hotellivieraat, töitä ja huolehdittavaa on paljon. Tason säilyttämiseksi on välttämätöntä että työ jatkuu pitkin päivää.

Kiertelin eilen parin naapurihotellin pihoja. Järjestys ja siisteys oli niissäkin hyvä. Pihat olivat kauniisti ja maulla istutuksin koristeltuja. Suuresta lapsiperheiden määrästä johtuen meidän allasalueillamme on eniten ääntä. Elämän ääniä. Päivittäiset ravintolaruokailut ovat lapsiperheille haaste samalla, kun valmiisiin pöytiin meneminen on helpotus. Tyylejä olemmekin nähneet kovin monen laisia. Entisinä vanhempina ymmärrämme haasteet. Meille haasteita asettaa kohtuudessa pysytteleminen. Onnistumisemme mitataan kotona, vaa'alla.

Weather Underground'in sääennuste lupaa puolipivistä. Iltaan mennessä sateen todennäköisyys kohoaa kahteenkymmeneen prosenttiin. Päivän maksimilämpötilaksi ennustetaan 29 astetta. Saapa nähdä.

Katsoin espanjalaisen prepaidini saldoa. Pienen temppuilun jälkeen sain seuraavan tuloksen:
Su saldo es 11.92 euros,
y caduca el 10-01-2014
Puheaikaa siis on. Muuten tuohon ilmaisuun "su" liittyvä käännös olisi hänen tai sen, Googlen kääntäjä kääntää ilmaisun su saldo muotoon saldosi. Alkeisopiskelija kääntäisi sen saldo,hänen saldonsatai yksinkertaisesti saldo. Moderni mobiilimaailma on siirtynyt "moderniin" ruotsalaistyyppiseen sinuttelukulttuuriin. Vai onko pelkästään Google siirtynyt. Kai Suomessakin hymyiltäisiin, jos emäntä vanhaan herrasväen tyyliin sanoisi vieraalleen "hän ottaa nyt vaan lisää piparkakkua". Perusespanjalainen teitittely (esim. kuinka voitte) kuluu joko "como esta usted" tai "como esta", edellinen edustaa hyvin kohteliasta teitittelyä jälkimmäinen on edellisen "rationalisoitu" ilmaisutapa. Katalaanin täkäläisessä murteessa tämä ehkä menee saman kuuloisesti, vaikka murre onkin lähempänä muinaista vulgääri-latinaa kuin castellano.

Pitää ottaa selvää, miten Suomesta käsin voin venyttää simkorttini voimassaolaikaa tulevaa myöhempää matkaa ajatellen. Akrobatiaa piisaa.

Söimme aamiaisen kaikessa rauhassa, melko heikosti houkutuksia vältellen. Huomisaamuna aikataulumme onkin tiukempi. Meille uusi mukavuus matkustamisessa on, että kello seitsemän ja kahdeksan välillä voimme tsekata ruumaan menevät matkatavaramme jo täällä hotellissa, josta ne siirretään koneeseen hotellin kuljetuksen jälkeen. Saa nähdä mitä Vantaan matkatavarahihnalla sitten pyörii. Meille jää juuri mukavasti aikaa hotellin aamiaisen nauttimiseen ennen lähtöä.

Aamupäivällä nautimme hiukan laimeammin lämmittävästä auringosta ja tuulisella merenrannalla kävelystä. Seurailimme surfaajien menoa kovassa aallokossa. Joku taitavampi osasi hypätä aallolta näyttävästi purjeena toimivan varjonsa varaan, joku räpiköi vielä ranta-aallokossa opetellen. Hänkin pääsi lopulta merelle ja vauhtiin. Urheilu houkutteli kovasti, mutta tällä polvella ja tällä iällä on pitäydyttävä rauhallisemmissa huveissa. Pilvipeite vahvistui vähitellän päivän aikana, tuli hiukan sadetta ja tuulen takia pusero oli käytössä, kun hain virvokkeita "kämpille". Ilta käytettiin osaksi pakkailuun.


Keskiviikko 18.9.2013, kotiinpaluu

Kun kaikki oli valmiiksi pakattu, oli hyvin nukutun yön jälkeen aamuseitsemältä helppo vetää laukut hotellilla tapahtuvaan tsekkaukseen. Sinne ne hävisivät pakettiauton kuljetukseen. Me hävisimme hiukan varhaisemmalle aamupalalle, ensin ravitolan aamuvirkkujen pöytiin. Myöhemmin haimme vielä aamiaisen lämpimästä tarjonnasta ja joimme kahvit kaikessa rauhassa.

Linja-automatka lentokentälle kesti noin tunnin. Pääsimme läpi turvatarkastuksesta ilman hälytystä, pelkällä koneskannauksella. Aikaisemmilta mallorcanmatkoilta jäänyt mielikuva siitä, että terminaali on iso, oli aivan oikea. Kansainvälistä aluetta piisasi, samoin matkustajien kulkemista helpottavia liukuhihnoja. Opastustauluja oli riittävästi ja ne olivat selkeitä. Epävarmuutta siitä, minne pitäisi mennä ei ollut.

Lento lähti ajallaan. Lentomatka sujui tavanomaisesti, paitsi että pienten lasten ääniä kuului enemmän. Kone tuli Vantaalle etuajassa, mutta saavutettu "etu" menetettiin porttipaikkaa odotellessa. Perillä satoi. Matka linja-autolla Lentoparkkiin ja omalla kotiin tehtiin sateessa. Tulimme vaivattomasti syksyiseen Suomeen.

Matka oli hyvä ja rusketustakin kertyi. Oli mukava asettua siistiin kotiin. Pakkausten purku ja muu kotona sai odottaa seuraavia päiviä. Eläkkeellä olevillekin on mukavaa päästä hiukan irrottautumaan entisistä ympyröistä, ja nähdä uutta, raikasta maailmaa. Edessäpäin odottavat varmaankin mukavat juhlat kuun lopulla, puolukkametsät täällä ja maaseudun rauhassa sekä koti- ja kerhoillat.

Hasta la vista, Alcudia


torstai 11. huhtikuuta 2013


Matkalla Tallinnassa

Maanantai 8.4.2013

Tänään alkoi seitsemäskymmenes neljäs matkailuvuoteni. Tarkoitan kierroksia auringon ympäri. Koska vasta seuraava kierros on numerologisten näkemysten mukaan merkittävä, emme nyt varanneet käyttöömme tivolia, olemme vain pikku matkalla täällä Suomenlahden eteläpuolella. Tämä on kolmas matkamme Tallinnaan. Ensimmäistä, neuvostoaikaista, muistelemme tietyllä nostalgialla. Toinen matkamme tehtiin tamperelaisten ratagolffareiden mainiossa seurassa.

Paunulainen toi mukavasti Helsingin Katajanokalle ja laiva Viking XPRS erinomaisessa matkailusäässä lahden yli. Laivamatkan ainoa ongelma oli se, etten tiennyt, mikä tuo laivan nimessä oleva ”XPRS” oikein on. Vierasmaalainen urheiluseura tuli enssiksi mieleen. Pitää kai googlata tai kysyä W. Ikipedian mielipidettä. Olimme varanneet buffet-aterian ja puolet matka-ajasta kuluikin mukavasti monipuolisesta ruokatarjoilusta nauttiessa. Laivan kaupasta tarttui mukaan pari pientä kuohuviinipulloa ja kolme suklaalevyä – tarjouksesta.

Satamassa päätimme hyödyntää laivayhtiön ilmaista bussikuljetusta. Hieno ajatus, mutta menimme väärään bussiin ja löysimme itsemme lopulta jostain kaupungin periferiasta (Rocco center) ”osuuskaupan” (Prisma) pihalta. Aikataulu kertoi, että paluukuljetus lähtisi tunnin kuluttua. Aikanaan monet laturetket kiertäneillekin hiihtomatka olisi ollut koko matkan tarkoitus (huvimatka) huomioon ottaen turhanpäiväistä sinnittelyä. Oli tosiaan alkanut hiukan ripotella lunta. Kunnon keliä ei tästä saisi, ainakaan tunnissa. Löytyi Pavel keltaisessa taksissaan. Erinomaisen miellyttävä kuljettaja osasi hiukan suomea, paremmin kuin minä viroa tai venäjää. Englantia hän osasi vain ”small”. Keskustelu sujui siis suomeksi. Vaivattomasti pääsimme näin hotelliimme, St. Petersbourg'iin. Taksin ottaminen heti satamasta olisi ollut tyylitön toimi, sillä Pavelhan odotteli siellä ”osuuskaupan” vieressä.

Hotelliin asettumisen jälkeen lähdimme katselemaan ympäristöä. Ensimmäisen kävelymme tarkoitus oli oikeastaan vedenhaku. Läheisestä pikku putiikista löysimme mitä tarvitsimme. Tämä ”asia” taisi olla pikemminkin tekosyy kävelyllemme. Vanhankaupungin kapeat kadut ottivat matkalaiset ystävällisesti vastaan. Oli mukavaa vain katsella vanhoja taloja vieri vieressä. Tällaisia viehättäviä keskiaikaisia näkymiä olemme aikaisemmin katselleet Visbyssä ja Lyypekissä - häivähdys hansa-aikaa nykykiireiden lomassa. Kuvattavaa jäi vielä seuraavillekin päiville. Matkakuvia kertyy varmaankin runsaasti. Olin etukäteen selvillä siitä, että verkkoyhteyksien käyttömahdollisuudet ovat täällä hyvät. Luulenpa, että oma uusi pilvipalvelimeni kotona saa ottaa vastaa matkakuvien tulvan. Kokeilumielellä olen rakentanut pilvipalvelun myös Raspberry Pi'hin. Se näytti selviävän palvelun välittämisestä kohtalaisesti. Toisin kuin tavallisesti palvelun tahmaaminen taisi johtua enemmän laitteen vaatimattomista resursseista kuin surkean kotoisen verkkoyhteyden puutteista. Kännykän, Internetin ja sähköpostin käyttömahdollisuus tuo oman lisänsä matkailuun. Mitenkäkän ennen oikein tultiin toimeenkaan ilman näitä. Sain muuten sähköpostiini tiedon, että israelilainen ”ohjustietokoneeni” pikkuinen, suorituskykyinen ja vähäruokainen Cubox on lopulta toimituksessa. Ohjusta en aio rakentaa. Tämä suorituskykyinen pikku värkki tulee toimimaan oman pilvipalveluni ”kekustietokoneena”. Seurailen toimituksen edistymistä EMS'in (Express Mail Service) jäljityslinkillä.

Entäpä matkamme varsinainen tarkoitus? Tänään nautimme olostamme ja laivayhtiön tarjouskuohuviinistä. Tallinna sammuttelee valoja.

Tiistai 9.10.2013

Ilmastointikone taisi havaita, että eilinen juhlakalu heräsi. Yöllä oli aivan hiljaista, mutta nyt hiljainen humina kuuluu jostain ylhäältä. Kerran Gardajärvellä ilmiö oli siinä määrin häiritsevä, että vaihdoimme siellä huonetta. Täällä ei. Accuweatherin sääennuste tunti tunnilta näyttää lämpätiloja -8 … +6. Kello 15 jälkeen alkaa taas kylmetä. Oma ikkunaennuste näyttää kattojen yläpuolella selkeää säätä. Tulee varmaankin aurinkoinen päivä, tai pilvipoutainen, lumisadetta tuskin saadaan. Taidan kurkistaa samaa säämittaria vielä hiukan myöhemminkin. Kaupunkikävelyllä emme varmaankaan tarkkaile säätä.

Päivän ohjelmaan kuuluu aluksi hotellin aamiainen. Hotellin kellarikerroksessa on vanhaan tyyliin sisustettu miellyttävä ravintolatila. Aamiaisen kylmät ruuat olivat kauniisti omassa huoneessaan. Lämpimiä ruokia aamupalaan ja kahvi tilattiin tarjoilijarouvalta. Suomea henkilökunta osaa erittäin vähän. Kommunikaatio ravintolassa ja muuallakin sujuu erinomaisesti englanniksi, muita kieliä emme ole kokeilleet. Pienenä haasteena istuu pikku hiljaa takaraivoon viron kielen opetteleminen. Tiedä vaikka käyntejä tänne tulisi lisää ja tiheämmin kuin aikaisemmin. Pikku ruokalevon jälkeen lähdemme katselemaan kaupunkia.



Kiertelimme kaupungilla paikoissa, jotka varmaankin ovat hyvin tuttuja monille tallinnankävijöille. Vanhaan hansakaupunkiin oli jostain ilmestynyt korkeita moderneja torneja - hotelleja ja muita liikerakennuksia. Aikaisemmin, ensimmäisellä matkallamme, muistelen näitä olleen noin kaksi, hotellit Viru ja Olympia. Rouvalle ostimme jostain muurin vierestä pari nättiä villamyssyä. Kävimme myös Kaubamajassa ja Stockmannilla. Sieltä ostimme vähän hedelmiä. Tavaratalo näytti valmistautuvan Hulluihin päiviin. Saa nähdä iskeekö hulluus meihin sitten kotiin palattuamme.

Kaupunkierroksen ja lepohetken jälkeen oli aika siirtyä ruokailuun. Hotellin aamiainen oli ollut monipuolinen ja palvelu hyvä. Päätimme käyttää hotellimme ravintolan palveluja. Listaa tutkittiin tarkasti. Se löytyi myös suomeksi. Rouva valitsi punajuurikeiton smetanalla ja minä kokin erikoisen. Odotellessamme katselimme vanhoilla paksuilla seinillä olevia viisaita lausumia. Ne olivat enimmäkseen viroksi, mutta myös englanninkielisiä löytyi. Ponnistelimme selvittääksemme seuraavassa kuvassa näkyvän. Se näytti melkein ymmärrettävältä ja vaikutti jopa hiukan tutultakin. Tarjoilijaa tarvittiin muutaman sanan selvittämiseksi. Annokset valmistuivat. Ruoka oli maittavaa, mutta minun piti ensin selvitä pikku yllätyksestä.

Ei makaavan kissan suuhun hiiri juokse.

Kokin erkoinen: sianpotka, perunoita, sipulia, hapankaalia ja erittäin väkevää sinappia.

Pääasiassa herrahenkilön annoksen runsaudesta johtuen ruokailu kesti normaalia arkiruokailuamme kauemmin. Rouva olisi keittonsa jälkeen ehtinyt hyvin opiskella lisää viroa. Hauskanpito herrahankilön uurastusta naureskellessa voitti kumminkin ryppyotsaisen kielenopiskelun.

Ruokalevon jälkeen lähdimme taas kaupunkia katselemaan. Ohitimme hienot uudet hotellit ja liikerakennukset ja suuntasimme Toompean mäelle. Otimme valokuvia näkymistä. Tuossa kaupunginosassa ei moderni rakentaminen ollut pilannut mitään. Vanhat muurit ja rakennukset siirsivät meitä melkein hansa-akaan, ellei vieläkin kauemmas. Kuvakokoelma lisääntyi ja mukaan pääsi myös lyhyt video näköalatasanteelta. Mieleen tuli jo uusi matka tänne, ehkä kesän vehreyden keskelle.

Toinen pikku kuohuviini toiselle illallemme.

Keskiviikko 10.4.2013

Lähtöpäivä. Rouva nukkuu pidempään kuin herra. Kerkisin aamuvarhain hyvin tehdä muutaman päivityksen kotikoneelle. Hotellin ilmainen wifi palveli. Jos joku pääsi mukaan salaamattomaan liikenteeseen, eiköhän tarkistus perillä kotona ja jotkin pikku toimet hoitele asian. Luin myös Aamulehden ja Iltasanomien uutisia netissä. Rouva luki päivän tärkeimmät uutiset laivan julkisessa verkossa, salaamattomassa niinikään. Tätä kirjoittelen laivassa sen lähtöä odotellessa On kätevää.

Hyvin nukutun yön ja lyhyiden aamutoimien jälkeen siirryimme taas alakerran ravintolaan aamiaiselle. Asetuimme ravintolaan kuin kokeneet konkarit, ja sitähän jo olimmekin, yhden harjoittelukerran jälkeen. Jotkut asiat ovat selvästi helpompia kuin toiset eivät (pakinoitsija M Kajon tyyliin). Jarruttelimme hiukan tarjoilijan intoa tuoda aamukahvi heti samalla pöytään. Nyt kaikki sujui hyvin. Aamutervehdys, lämpimän sortimentin tilaus, kylmän puolen lautanen pöytään, aterian lämmin osa ja kahvi. Hyvin tankattuina siirryimme huoneeseen lepäilemään ja pakkailemaan kaikessa rauhassa. Hotellin palvelu oli eleganttia uloskirjautumiseen ja lähtöön asti. Siirryimme heidän tilaamallaan taksilla sataman A-teminaaliin. Terminaalista löytyi valvottu maksullinen säilytys vähille matkatavaroillemme.

Hotellin olimme jättäneet puolen päivän aikaan. Laiva lähtisi kello 18. Meillä oli erinomaisesti aikaa pikku kiertelyyn. Rouva oli löytänyt ilmaisjakelulehdestä ”osuuskaupan” (Prisma satamassa) tarjouksen. Paikansimme houkutuksen samalla kun kiertelimme satama-aluetta ja lähiympäristöä. Alueella oli uskomaton määrä alan liikkeitä. Tai miksi ei , kun tuotteiden hakijoita varmaankin riittää. Yhdestä erikoisliikkeestä ostin halvalla puolen litran muovisen taskumatin VSOP-brandyä. Koska laadulla on tekijänsä, niin eiköhän se tule hyödynnettyä. Osuuskaupassa poikkesimme kahdestikin, ensin suklaata ja sitten tarjouspönikät. Kotimainen alan liike myy samaa tavaraa noin 2.5-kertaiseen hintaan. Oikeutus löytyy sillekin, sillä onhan se kotimaista – onhan. Totesimme, että taidamme olla aika vaatimattomia nappuloita tässä pelissä. Yksi asiakas näytti ostavan 18 viiden litran laatikkoa vodkaa, tulivat varmaankin ihan omaan käyttöön – niin, ja oli pari viikkoa sitten ollut samalla asialla.

Laivaamme, Vikig XPRS, otti uusia matkustajiaan jo joskus kolmen jälkeen. Ei tarvinnut notkua teminaalissa kohtuuttomasti. Paluumatkan päätapahtuma oli tietenkin buffet-ruokailu. Aloitimme heti, kun ravintolaan pääsi. Hyvä niin. Kun olimme päässeet alkuun, jostain ilmestyi muutama ”heinäsirkkaparvi”. Nautimme kylmiä kierroksiamme ja katselimme, kun kohtalaisen suuri joukko tulijoita jonotti kahdessa jonossa ensimmäistä kierrostaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tuohan oli varusmiesaikana alokkaan oikea vastaus kouluttajan esittämään kysymykseen. Toisin kuin moniarvoisessa nyky-yhteiskunnassa, se oli silloin ainoa mahdollinen vastaus esitettyyn kysymykseen. Pidimme tiukkaa linjaa. Emme esimerkiksi ostaneet snapseja ruokailun lomaan, vaikka myyty olisi. Myöhemmin kuitenkin seuraava kauppias onnistui myymään meille viinipönikän noin puoleen Suomen hinnasta. Ostimme , vaikka tuote selvästikään ei ollut kotimainen. Emme muutenkaan lukeudu yltiökotimaisuudenkannattajien joukkoon. Kävimme läpi kaikki skandinaavisen buffeen kierrokset, nautimme ja tulimme kylläisiksi.

On hyvä lopettaa tältä matkalta Viroon, kun ensimmäiset Suomen puoleiset ulkosaaret lipuvat ohi Viron suuntaan

Hannu Haapasaari